Codenames

Codenames voitti aivan hiljattain arvostetun Spiel des Jahres -palkinnon. Nyt onkin siis hyvä hetki olla ajan hermoilla!

 

Codenames on pitkän linjan suunnittelijan, Vlaada Chvátilin kehittelemä lautapeli, jossa kaksi tiimiä kilpailevat toisiaan vastaan sana-assosiaatioiden avulla. Ajoittain kummallisiakin mielleyhtymiä käyttämällä olisi tarkoitus paljastaa agentteja ilman, että osutaan toisen joukkueen agentteihin. Agentit ilmenevät pöydälle levitettävän korttiruudukon koodiniminä. Koodinimet ovat yksittäisiä sanoja, ikään kuin roistoilla Reservoir Dogsissa. Verisen ammuskelun sijaan peli loppuu silloin, kun toisen joukkueen kaikki koodinimet paljastuvat, tai kun jompikumpi joukkue osuu salamurhaajaan, joka aiheuttaa hänet paljastaneen joukkueen häviön välittömästi.

 

Mukana tulee myös tiimalasi, jota voi vapaasti käyttää milloin ja kuka tahansa. Kukaan ei kuitenkaan tähän painosta, eihän?

 

Joukkueiden johtajat ovat kovan paineen alla, sillä vain he tietävät, miten koodinimet ovat sijoittuneet. Johtajien tehtävänä on tutkia tarkkaan korttiruudukon pohjapiirustusta ja antaa muille vuorollaan (pääasiassa) yksisanainen vihje sekä lukumäärä, kuinka montaa oman joukkueen sanaa vihje koskee. Heidän on pysyttävä muuten täysin vaiti. Varsinainen keskustelu jääkin tiimin muiden jäsenten tehtäväksi, kun heidät jatkuvasti haastetaan yrittämään ottaa selkoa vihjeistä ja johtajan päänsisäisestä logiikasta. Muut tiimiläiset voivat halutessaan arvata yhden ylimääräisenkin kerran, mutta heti, kun he osoittavat muuhun kuin omaan koodinimeensä, vuoro siirtyy vastustajille.

 

Sinisille sopisi vihjeeksi vaikkapa Omena: 2, jolla voisi yrittää viitata sanoihin Hotelli ja Merkki. Lukumäärää voisi nostaa vaikkapa parilla lisää, jotta muut keksisivät paikata aiemman vihjeen (Pallo: 2) kohdalla tekemänsä virheen!

 

Yksi Codenamesin hienouksista on rajattu tapa antaa vihjeitä. On nimittäin hyvä, että vihje kasataan vain verbaalisesti, ilman mitään ylimääräistä. Pelaajan ei näin ainakaan pitäisi päästä vaikuttamaan muihin pelaajiin omituisella äänenpainollaan, käsieleillään tai muilla vippaskonsteillaan niin paljoa kuin esimerkiksi Hanabissa, jossa joku osoittaa toiselta piilossa olevia kortteja yksi kerrallaan ja sanoo ”tämän, tämän ja TÄMÄN kortin olevan PUNAINEN” ajatuksella ”tee näin, sinä idiootti”.

 

Toinen mahtava juttu on, että tässä pelissä sanojen arvaajat saavat olla vapaasti niin tietoviisaita kuin idioottejakin, eikä heidän tarvitse jakaa täysin samanlaista ajatusmaailmaa tiimin johtajan kanssa. Enemmänkin kyse on hatarien aasinsiltojen havaitsemisesta, mistä onkin sitten paljon apua. Koska aloittavalla joukkueella on yksi sana enemmän arvattavana, tämän joukkueen johtajan on otettava enemmän riskejä sitoakseen toisiinsa liittymättömiä sanoja mielikuvituksellisilla tavoilla yhteen. Voi olla, että joku arvaajista hoksaa tällöinkin asioiden yhteyden, mutta yhtä suurella todennäköisyydellä sama arvaaja voi helpon vihjeen jälkeen johdattaa muun joukkueen päivänselvältä reitiltä kohti ajatusten Linnunrataa. Onneksi myös tarkkaavaisuus muiden vuorolla palkitaan, sillä vastustajan vihjeitä voi yhtä lailla käyttää avuksi toisten sanojen kartoittamisessa.

 

Sivullisia, jotka eivät päädy punaisen eikä sinisen joukkueen sanojen päälle, vaan vain lähettyville. Heihinkin törmääminen aiheuttaa vuoron vaihtumisen vastajoukkueelle. Kääk, salamurhaaja!

 

Codenames on kerrassaan mahtava lautapeli, joka on kaiken suitsutuksensa ansainnut. Peliä voi virallisesti pelata myös kahdella ja kolmella pelaajalla (tosin yhteistyömuodossa itse peliä vastaan), mutta Codenames herää paremmin henkiin, kun pelin ääreen pääsee useampi keskustelija puhumaan vihjeistä ja näin ollen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Mikäli vain vihjeiden antajien hermot kestävät painetta ja sekopäistä sananvaihtoa, Codenamesia voi hyvinkin pelata loputtomiin.