Mandala näyttää mallia, kuinka kaksinpeliklassikon ainekset kootaan

Hyvistä kaksinpeleistä ei ole juuri nykyaikana pulaa. Sen sijaan klassikoita ilmestyy harvemmin, ja silloinkin moisen kuvauksen kehtaa antaa uudelle pelille vasta kun aikaa on kulunut riittävästi. Harvasta pelistä on kuitenkin klassikoksi jo syntyessään, mutta niin vain Lookout Games on teroittanut kyntensä ja julkaissut omassa "For Two Players" -sarjassaan Mandalan: likimain täydellisen edustajan sille, mitä kevyet kaksinpelit ovat parhaimmillaan. 

Trevor Benjaminin ja Brett J. Gilbertin luoma Mandala pohjautuu teemaltaan buddhalaisuudessa esiintyvään pyhään rituaaliin, jossa mandalat, yksityiskohtaisesti värillisellä hiekalla koristetut, geometrisia kuvioita sisältävät ympyrät laaditaan ensin pieteetillä ja lopulta hiekka ripotellaan pois joen virran vietäväksi. Elämä, kuolema ja uudelleensyntyminen jatkavat kiertokulkuaan. 

Uuden mandalan aika koittaa.

Itse pelissä pelaajat pöytäävät ja poistavat kortteja kahdella eri mandalalla. Yksi mandala koostuu kahdesta erillisestä puolikaaresta, joiden avulla pelaajat tavoittelevat kumpikin mandalan keskirivin, kolmannen alueen kortteja pisteytystä varten. Kortteja on kuudessa eri värissä, joista kukin voi esiintyä vain yhdellä mandalan osa-alueella kerrallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi omalle puolikaarelle voi lisätä vain sellaista väriä, jota ei jo näy vastustajan puolella tai keskirivillä. 

Vuoron aikana pelaaja voi, värisääntöä kunnioittaen, joko

• lisätä yhden kortin jommankumman mandalan keskiriville ja täydentää käsikorttinsa maksimissaan kahdeksaan, nostamalla pakasta kolme korttia tai vähemmän,
• lisätä yhden tai useamman samanvärisen kortin omalle puolikaarelleen, tai
• heittää pois yhden tai useamman samanvärisen kortin ja nostaa tilalle yhtä monta korttia pakasta.

Tässä vielä sääntötiivistelmät kummallekin pelaajalle.

Heti kun ympyrä sisältää kaikkia kuutta väriä, pelaajat tarkistavat, kummalla on enemmän kortteja omalla alueellaan. Niitä enemmän pöydännyt saa valita ensimmäisenä keskialueelta yhden värin ja kaikki sen kortit. Toinen pelaaja ei kuitenkaan jää tässä vaiheessa ilman, vaan saa kortteja samoin, kunhan on ylipäänsä panostanut omaan puoleensa. Tämän jälkeen vuorottelu jatkuu, mikäli kortteja on vielä keskellä jäljellä. Jos pelaaja taas ei ole alkujaankaan laittanut omalle puolelleen mitään, tämä pelaaja kuitenkin poistaa vuorollaan jonkin värin kortit keskeltä, tosin suoraan poistopakkaan. 

Pelialueella on mandaloiden lisäksi pelaajien omat voittopisterivit sekä paikat pistepakoille. Jos mahdollista, yksi juuri kerätyn värin korteista päätyy näkyviin pelaajan oman voittopisterivin ensimmäiselle vapaalle paikalle, mikäli samaa väriä ei rivillä entuudestaan ole. Rivin paikat ovat numeroitu yhdestä kuuteen, ja niillä olevat kortit määräävät sen, kuinka monen pisteen arvoisia kortit ovat kussakin värissä. Kerätyt kortit päätyvät piiloon pelaajan omaan pistepakkaan. 

Tämän jälkeen muut mandalan kortit poistetaan. Uuden mandalan aika alkaa, kun sen keskiriville lisätään kaksi satunnaista korttia nostopakasta. Peli päättyy joko silloin, kun poistopakka on kerran sekoitettu uudeksi nostopakaksi ja tämän jälkeen valmistuu vielä yksi mandala, tai kun toinen pelaajista saa pisteytyksen yhteydessä kuudennen kortin voittopisteriviinsä. 

Kuvassa suurin osa voittopisterivistä sekä pistepakka.

Mandalan säännöt ovat itsessään hyvin tiiviit ja selkeät, mutta ne eivät ensilukemalta vihjaa oikeastaan yhtään mitään siitä, kuinka syvän 20-minuuttisen pikku pelin ne kätkevät sisäänsä. Samalla lailla kuin lämpömittarin lukema ja talvinen kylmä viima eivät välillä vastaa toisiaan, Mandala tuntuu rauhanomaista kuortaan purevammalta. Mandala myös herättää pieneen sääntökuormaan, vain kolmeen päätoimintoon nähden yllättävän paljon oivallettavaa ajoituksesta, kuten: 

• Milloin kortit ovatkaan arvokkaita, ja kenelle?
• Milloin ne lakkaavat olemasta voimavara? 
• Mitä ihmettä?? Onko niin, että tasapelin sattuessa valmistuneeseen mandalaan toiseksi viimeisenä kortteja lisännyt saakin valita keskeltä ensin? (Kyllä!)

Koska köydenvedonomaista taistelua on käytävä kahdella rintamalla koko ajan, ajoituksen merkitys on pelissä suuri. Mikäli varomaton pelaaja valitsee jonkin toiminnon väärään aikaan, vastustaja voi saada tilaisuuden muuttaa tilanteen aivan päälaelleen ja yleensä hyödyntääkin sen, silmänräpäyksessä. 

Mustat kortit pelanneelle etualan oranssit kortit antaisivat vain yhden pisteen kukin. Kunhan toinen pelaa violetit tähtikorttinsa oikein, tällä on mahdollisuudet yhteensä yhdeksään oranssiin pisteeseen.

Kerroin Mandalan olevan pelinä, omassa ekolokerossaan likimain priimaa. Korttien kuvitus on pelin teeman suhteen hieman kummallista, mutta näkyyn kyllä tottuu. Tilannetta paikkaa myös yllättävän paljon Mandalan mukana tuleva, pelimattona ja tunnelmanluojana toimiva hieno keittiöliina. Upeus toki vain korostuisi, ellei liina samalla kilpailisi (oman kappaleeni perusteella) kyseenalaisesta sijoituksesta haisevien pelikomponenttien top-listalla. Asiaan on kuitenkin hyvin helppo ratkaisu: Mandala poistuukin tuolta listalta heti, kunhan liina on käynyt pesuohjeen mukaisesti 60 asteessa. 

Jos vaikkapa Jaipur ja kumppanit ovat tulleet tässä vaiheessa jo hyvin tutuiksi – mikä on ihan ymmärrettävää tällä aikakaudella – ja etsit uusia vastaavia kaksinpelejä, kehotan siinä tapauksessa kääntymään Mandalan puoleen. Minulle Mandala nousi hetkessä aiempien suosikkien rinnalle ja vielä lähes yhtä nopeasti monen ohi.