Potato Man

Kyseessä on helposti omaksuttava tikkipeli, jossa on mukana numeroita neljässä eri värissä ja korkeimman numeron pelannut voittaa tikin. Useimmiten. Tästä ei voi kuitenkaan olla aina varma. Pelaaja ei välttämättä voita tikkiä eli saa perunasäkkejä palkinnoksi edes lyödessään pöytään pelin suurimpia numeroita, Pahoja Potaatteja. Niin että mitä?

 

Pahat Potaatit (punaiset numerot 16, 17 ja 18) olisivat muihin verrattuina varsin ylivoimaisia, ellei joukossa olisi myös supersankari, Perunamies! Tämä kun torpedoi pahiksen voittoaikomukset olemalla mukana samassa tikissä pahiksen kanssa ja päihittää kaikki! Perunamies (keltainen numero 1, 2 tai 3) ei kuitenkaan ole mitään ilman arkkivihollistaan, vaan jää tällöin tyytymään osaansa pelin muuten heikoimpana korttina.

Esimerkki kaksin- tai nelinpelistä: Sinisen vanhan potun keskittyessä lähinnä tuijottamaan karmivasti vihreän vehreää perunaneitiä, Paha Potaatti nro 18 uhkaa viedä potin. Perunamies pelastaa kuitenkin tilanteen ja ottaa voiton!

Pelin toinen ovela käänne on, että jokaisen värin täytyy olla tikissä mukana ja ainoastaan kerran. Näin ollen pelaaja voi pakottaa vastustajansa pelaamaan muun värisen kortin ja esimerkiksi estää joko Perunamiehen tai Pahan Potaatin läsnäolon kierroksen aikana. Lisäksi toiset värit antavat pelaajan voittaessa tikin enemmän perunasäkkejä kuin toiset, mikä yllyttää pelaajia hankkimaan pisteitä vaihtelevin värein, vaikka vähän heikommillakin numeroilla. Kierros voi päättyä myös yhtäkkiä, kun joltakin pelaajalta ei löydykään tikkiin sopivaa korttia.

Perunasäkkikortit, joita saa palkinnoksi voitetuista tikeistä. Keskimmäisiin pääsee käsiksi, kun jonkin värin perunasäkit ovat ensin ehtyneet, ja tällä samalla värillä jatketaan tikkien voittamista.

Näiden kieroilujen ansiosta Potato Man toimiikin mainiosti. Omat kokemukseni pelistä ovat toistaiseksi rajoittuneet kahden pelaajan muunnelmaan. Uskon kuitenkin, että kaksinpelissä pelaaja pääsee itse asiassa vaikuttamaan enemmän tikin lopputulokseen pelaamalla kaksi korttia yhden sijaan, mikä tuo kontrollin tunnetta muuten leppoisaan läiskintään. Pelaaminen ei kuitenkaan ole täysin sattumanvaraistakaan, sillä usein on mietittävä, mihin asti Pahan Potaatin tai Perunamiehen panttaaminen on lopulta kannattavaa. Äkillinen loppukin voi koittaa koska tahansa, mutta toisaalta tähän tähtääminen tarkoituksella voi osoittautua toimivaksikin taktiikaksi.

Potato Manissa riittääkin paljon enemmän pureksittavaa kuin standardikokoisessa perunassa keskimäärin. Peli on kuitenkin samalla sen verran vaivaton, että siitä voisi helposti itää uusi klassikko, vain aika näyttää.