Thurn und Taxis

Pari kuukautta sitten tein kirpputorilöydön: Thurn und Taxisin, Vuoden aikuistenpelin vuodelta 2007. Kaikki osat olivat tallella, eikä hinnassakaan ollut moittimista, sillä pelistä pyydettiin vain viittä euroa. Tartuin tilaisuuteen, ostin ja poistuin paikalta ajatellen, kuinka hävettävän halvalla moisen helmen sain. Se päätyi pöydälle kuitenkin vasta aivan hiljattain.

Syynä oli sopivan seuran puute, eikä pelin teemakaan herätä oikeastaan kenelläkään tutulla järin villejä ajatuksia. Thurn und Taxis kun kertoo pelimuodossa tarinan saksalaisen postikonttori-imperiumin rakentumisesta ja krooh. Pitäisikö siis hankkia aiheesta kiinnostuneita kavereita? Ei kai sentään, toivottavasti nykyiset tuttuni riittävät vielä hyvin.

 

Säännöt ovat varsin yksinkertaiset: vuoron aikana nostetaan kortti, pelataan kortti joko tyhjälle pöydälle tai korttijonon jatkeeksi, minkä jälkeen voidaan pisteyttää korttirivin muodostama reitti. Tälle asetetaan tällöin postikonttoreita, joista pelaajien tulee yrittää päästä eroon, sillä jäljelle jäävät ovat pelin lopussa miinuspisteitä. Pelin koukku on, että aivan jokaiselle valmistuneen reitin kaupungille ei voi laittaa konttoria, vaan pelaajan on valittava kahdesta vaihtoehdosta: joko on vallattava yhden maan jokainen reitin varrella ollut kaupunki tai useammasta maasta vain yksi kaupunki.

Tästä on saksalainen järjestelmällisyys ja tehokkuus kaukana, tuumivat taustalla olevat miehet. He tarjoavat pelaajille erikoiskykyjä, joista pelaaja voi käyttää vuorollaan vain yhden.

 

Valtaaminen on tosin tässä yhteydessä aivan väärä sana, sillä toisten pelaajien pääsyä kaupunkeihin ei pysty blokkaamaan. Ainoa keino jonkinlaiseen estämiseen on ottaa tarjolla oleva, vastustajalle tärkeä kaupunkikortti omaan käteen ja mahdollisesti tehdä hallaa myös itselle.

Bonuslaattoja kertyy, kun konttoreita on tarpeeksi eri maissa ja maaliitoissa. Esimerkiksi Schweiz-Tyrolin maaliitosta saa pisteitä, kun konttorit ovat Baselissa, Zürichissä ja Innsbruckissa. Ensimmäisenä seitsemän konttorin pituisen reitin valmistanut käynnistää pelin viimeisen kierroksen.

Thurn und Taxis tekee monta asiaa ihan oikein, mutta onko se sittenkään tarpeeksi? Samaan noin 45 minuuttia kestävän, helpon ja samalla fiksun perhepelin luokkaan on sittemmin ilmestynyt kovia kilpailijoita. Esimerkiksi Oregon hyödyntää kortteja ja pelilautaa Thurn und Taxisia hienommin. Oregonissa pelaajat asettavat sekä rakennuksia että ukkoja pelilaudalle heidän käyttämiensä korttiparien avulla, mikä mahdollistaa erilaiset pelisiirrot useammassa pelilaudan kohdassa. Olisiko Thurn und Taxisin ydin kuitenkin kortinhallinnassa? Varmasti, mutta tästäkin löytyy freesimpi esimerkki. Madeirassa pelaajan on jokaisella vuorollaan pelattava yksi kortti, jolla joko pystytetään rakennuksia laudalle tai toteutetaan pisteytys, jolla muutkin voivat saada pisteitä. Mallorca taas ei sisällä lainkaan kortteja, mutta niitä ei kaipaakaan, sillä sen värikäs presentaatio päihittää Thurn und Taxisin yleisen ruskeuden.

Oli tarkoitus ottaa kuva, jossa Oregon, Madeira ja Mallorca ovat voittoisia T&T:n jäädessä palkintosijojen ulkopuolelle. En jaksanut, tein sen sijaan tällaisen "viuhkan" kansista, mikä kelvannee.

On kenties epäreilua esittää rauhallista, konfliktitonta postikonttorien rakentelua jotenkin huonona vaihtoehtona kaikelle kivalle, sillä kyllähän tätäkin pelaa. Silti tästä jää jotenkin valju vaikutelma. Olisiko kolmin- tai nelinpelissä kilpailu korteista kaksinpelejä kiivaampaa? Onko niin, että pelin ydin ei ole vielä kunnolla auennut, vai onko tämä jo ikään kuin nähty? Päädyn antamaan Thurn und Taxisille vielä mahdollisuuden.