Oletko haaveillut urasta elokuvien parissa? Unohdetaan nyt näyttelijäntyö, ohjaus ja sen sellaiset, sillä Popcornissa päästään näyttämään taitoja elokuvanäytösten järjestämisessä paikallisessa teatterissa. Tavoitteena on saada aikaiseksi mahdollisimman tuottoisat leffaillat täyttämällä saleja ja houkuttelemalla sopivaa asiakaskuntaa oikeilla elokuvilla.
Tarjolla on kierroksittain satunnainen korttikattaus draamaa, komediaa, scifiä, fantasiaa ja toimintaa. Pelaaja voi ostaa tästä valikoimasta vuorollaan yhden (0–5 dollarin arvoisen) elokuvakortin. Elokuvia on tarkoitus niputtaa yhteen samanväristen kävijöiden kanssa, sillä elokuvakortin laidasta saatavat edut ovat sitä suuremmat, mitä enemmän samassa salissa istuu oikeaa väkeä. Elokuvaa ei luonnollisestikaan voi pyörittää tyhjässä salissa.
 |
| Yksi ylärivin ensi-iltaelokuvista on jo ostettu. Kortista saa alalaidan mukaisen bonuksen, jos elokuva viedään juuri oikeankokoiseen saliin – tässä tapauksessa joko voittopisteitä tai nappulanpoiston. |
Niinpä myös itse salien parantelu on tärkeää. Pelaajan elokuvateatteriin mahtuu kolme salia, jotka voivat olla yhden, kahden tai kolmen penkin kokoisia. Ostettavien salien hinta vaihtelee kahden ja yhdeksän dollarin välillä, salin koosta riippuen. Harmaille penkeille käy kyllä kuka vain kävijä, mutta muunväriselle väärin asetettu ei valitettavasti tuota penkkiin painettua – lähtökohtaisesti parempaa – toimintoa.
Kun elokuvat ja salit on ostettu, seuraa kierroksen toinen vaihe, jossa katsotaan, vastaako kysyntä tarjontaa. Pelaajat nostavat samanaikaisesti pusseistaan yleisöradan lukeman verran asiakkaita ja sijoittavat niitä saleihin. Penkit täytetään ja lopulta aktivoidaan numerojärjestyksessä, elokuvan suoman toiminnon kera tai ei. Salien suorittamisjärjestyksen saa päättää pelaaja itse. Kävijät kulkevat leffaillan jälkeen kohti uloskäyntiä ja sieltä aikanaan takaisin pussiin.
 |
| Punainen kävijä tuottaa kolme rahaa penkistä ja yhden westernin suomista toiminnoista: lisäkolikon, kaksi voittopistettä, kävijämäärän kasvua yhdellä tai mainostusta tulevaa varten. Keltaistenkin sijoitus onnistui! Yksi elokuvatoiminnoista on tosin jo peittynyt. |
Pussinrakennuksen ideana on rakentaa mahdollisimman hyvin palveleva, maksava ja voittopisteitä (eli popcornia!) tuottava yleisö. Pelin edetessä pussien sisältö koostuu usein enemmän tiettyjen genrejen ystävistä tai elokuvien perusväreistä poikkeavista, vähemmän hyödyllisistä valkoisista kävijöistä – riippuen vähän siitä, miten eri toiminnot kuten karsiminen, mainostaminen tai pienimuotoinen sabotaasi ovat keneltäkin onnistuneet.
Jos minulta kysytään, yksi pelin riemastuttavimmista piirteistä onkin sen vuorovaikutuksellisuus. Ranskalaiseen pelisuunnitteluun kuuluva kevyt ilkikurisuus pilkahtelee myös Popcornissa, sillä kinot paitsi painivat sinänsä rauhallisen sommitteluhaasteensa parissa, myös kisailevat keskenään. Jälkimmäisestä käyvät esimerkkinä mainostaminen ja kaksi rahaa kalliimmat ensi-ilta-elokuvahankinnat, mitkä auttavat pelaajaa nappaamaan kävijöitä joko ensisijaisesti pöydältä tai, kuten usein käy, suoraan toisen pelaajan teatterin uloskäynnistä. Silloin tällöin melko joutavan valkoisen vieraan saa nakata (vahingon)ilomielin suoraan vastustajan pussiin.
 |
| Mainostamalla voi vaikuttaa pussin sisältöön. Valmistelujen ansiosta sininen pelaaja voi vuoronsa alussa napata punaisen asiakkaan, vihreä pelaaja minkä vain perusvärisistä. Oranssi pelaaja voi lisätä valkoisen nappulan kenen tahansa pussiin. |
Tätä sivujuonnetta olennaisempaa on kuitenkin kiinnittää jatkuvasti huomiota siihen, mihin omat rahkeet teatterin johtajana riittävät. Popcorn ei ole lähelläkään mitään raskasta talouspeliä, mutta ilman kilpakumppaneitakin raha on yllättävän tiukassa ja toimintojen yhteensovittamisessakin on tosiaan haastetta, kun vieraat ja bonukset halutaan ajoittaa juuri oikealla tavalla.
Hienona oivalluksena pelaajalaudalla kauemmin pyörivä elokuva antaa vähitellen heikommin toimintoja. Tämä takaa (yhdessä loppupisteytyskorttien kanssa) sen, että elokuvia hankitaan ja myös vaihdetaan tiuhaan tahtiin. Salilaattojen suhteen tilanne on hieman toinen, sillä nämä uhkaavat jäädä välillä pöydälle pidemmäksi aikaa (näin kävi ainakin pelaamissani kaksinpeleissä). Tällöinkään Popcorn ei onneksi hyydy, vaan pikemminkin muistuttaa pelaajaa ankarasti tulojen kerryttämisen tärkeydestä.
Suunnittelija Victor Saumont pitää juonen langat visusti käsissään ja välttää pelillään pahimmat juoniaukot. Todellisia nimiä ei jää kaipaamaan, kun huvittavat väännökset tunnetuista elokuvista ja Émilien Rotivalin luoma kuvitus herättävät pelin teeman hienosti eloon.
Popcorn toimii mainiosti kaksin, mutta todennäköisesti vielä paremmin kolmella tai neljällä pelaajalla, kun elokuvapakkaa käydään läpi nopeammin (minkä myötä Viimeinen näytös -korttikin paljastuu aiemmin) ja ehkä myös pikku jäynät jakautuvat pelaajien välillä tasaisemmin. Yhdelle pelikerralle kertyy kestoa noin tunnin verran.
 |
Popcorn on ollut viime kuukausien aikana ilmenneiden tullisekoilujen uhri, jonka pitäisi ilmestyä viivästysten jälkeen kauppoihin myös englanniksi (alku)syksyllä 2025. Pelin ranskankieliseen versioon tutustuminen onnistuu toki jo nyt. Leffojen otsikot ja sitaatit sisältävät käytännössä Pelikaappimuistion tasoisia, itse pelaamisen kannalta epäoleellisia sanaleikkejä ja englanninkieliset ohjeet löytyvät julkaisija Iellon sivuilta. Niinpä homma sujuu mukavasti myös vieraskielisellä laitoksella, etenkin jos jaksaa askarrella apulaput itse.
Vielä kun pelin voittopistelätkät, itse popcornit, olisivat hivenen isompia, niin niiden noukkiminen olisi nakkisormillakin helpompaa. Vaan yhtä kaikki, tähän pussinrakennuspeliin kannattaa ehdottomasti tutustua!
 |
| Montako leffaviittausta sinä tunnistat? |
Kommentit
Lähetä kommentti