Dale of Merchants

Sillä välin, kun olen koettanut miettiä, mikä olisi pelikaappiini sopivin Dominion-lisäosa, markkinoille on ehtinyt ilmaantua lukuisia samankaltaista pelimekaniikkaa, pakanrakennusta hyödyntäviä julkaisuja. Yksi tuoreimmista on Dale of Merchants. Itse asiassa en olisi todennäköisesti tutustunut tähän peliin (enkä oikeastaan moneen muuhunkaan) ilman Lautapeliopas-sivuston artikkelia, mikä olisi ollut sääli, sillä Dale of Merchants on todella, todella rautainen korttipeli.

Kauppiaiden laakso on täynnä eläimiä, joiden kykyjä pelaajat hyödyntävät rakentaakseen ensimmäisenä valmiin kauppakojun. Kauppakoju valmistuu, kun siihen on jätetty korttisettejä, joiden yhteisarvot etenevät järjestyksessä yhdestä kahdeksaan. Tässä kilpailussa ei tunneta useita voittajia, vaan peli ratkeaa aivan heti, kun joku toteuttaa tämän ehdon.

Kuva markkinalaudasta ja pian valmistuvasta kauppakojusta. Korttisetit koostuvat samanvärisistä korteista. Orava on tosin kähveltänyt erään kortin ja vaivihkaa jättänyt tammenterhon paikalle todistusaineistoksi. Eikä niiden numeroiden ja värienkään tarvitse aina täsmätä...

Kortit ovat monipuolisia, ja niitä voikin käyttää paitsi kauppakojun rakentamiseen myös uusien korttien ostamiseen markkinariviltä. Tasapainoilu näiden kahden vaihtoehdon välillä on pelin suola, sillä rakentaminen poistaa kortit pelaajan käytöstä, eivätkä nämä näin tuo enää ostovoimaa. Korttien ajoittain söpön ulkonäön ei pidä antaa hämätä, sillä pelaajat voivat lisäksi toimia tehokkaasti myös korttien tekniikoilla, auttaen itseään sekä sotkien muiden suunnitelmia – milloin epäsuorasti, milloin suorastaan hyökäten. Voikin olla haastava päätös luovuttaa tehokasta tekniikkakorttia kojukäyttöön, mutta näinkin joutuu ajoittain tekemään. Pelaajilla on aluksi myös rojua, joka käy yleensä vain parempien korttien ostoon, mutta peliin perehtyvät löytävät kyllä useita kikkakolmosia rojusta eroon pääsemiseksi.

Jotkut kortit antavat pelaajalle lisätoiminnon (+), jos pelaaja ensin käyttää kortissa kuvattua tekniikkaa. Alempana oleva pieni teksti tuo lisähuumoria ja -tunnelmaa. Kenelläköhän lie käyttöä noin päheille kengille?

Kilpailu on usein tiukkaa, ja onkin ilo huomata kamppailevansa voitosta aivan viimeisiin hetkiin asti. Hävinnyt pelaaja ei yleensä jää kovin kauas vastustajastaan, vaan ero voiton ja häviön välillä on usein yhdestä tai parista vuorosta kiinni, mikä jättää nälkää revanssille toisensa perään. Kerrankin myös niinkin tylsän kuuloinen toiminto kuin ”poista kortteja kädestä ja nosta saman verran pakasta tilalle” ei tunnu merkityksettömältä vaihtoehdolta, sillä myös näin saa tarvittavia, jopa voiton ratkaisevia kortteja mahdollisimman pian uudelleen käyttöön.

Markkinoilla tänään: homeista patonkia, keksejä, harmonikkaa... Ostetun kortin saisi suoraan käteen ja käyttöön heti seuraavalla vuorolla. Onkohan vielä aikaa leikkiä tarjoushaukkaa, vai tuleeko kiire?

Kaksinpelini on pelattu usein pandojen, liito-oravien ja puna-arojen eläinpakoilla, sillä ohjekirjan mukaan ne sopivat parhaiten aloittelijoille. Välillä näistä kolmesta eläinpakasta jotkin ovat korvautuneet noppatuuriin luottavilla oseloteilla ja/tai varastavilla ja sekasortoa aiheuttavilla pesukarhuilla, riippuen tunnelmasta. Ainoastaan kortteja kopioivat kameleontit ovat vielä kokeilematta, mutta näidenkään ominaisuudet eivät vaikuta ylitsepääsemättömän hankalilta.

Lisää eläimiä on kuitenkin jo tulossa – näin miellyttävien kokemusten perusteella uskalsin tilata ennakkoon syksyllä ilmestyvän jatko-osan, Dale of Merchants 2:n. Dominion taitaa toistaiseksi jäädä keräämään pölyä pelikaappiin, eikä se totta puhuen harmita juurikaan.