San Juan 2nd edition, saanko luvan?

Elämme hienoa aikaa, sillä vanhoista, jo hyväksi havaituista peleistä tulee uusintapainoksia pelaajien saataville. Tutustuin San Juaniin, moderniin korttipeliklassikkoon tällä tapaa, toisen laitoksen myötä. Jos aivan totta puhutaan, olin katsellut peliä monia vuosia aiemminkin, mutta tuolloin San Juan vaikutti jostain syystä monimutkaiselta, ja uskoin, että peli on turhankin työläs opettaa. Nyt, kun kokemusta pelirintamalla on kertynyt huomattavasti enemmän, ja korttien moninainen käyttö kiinnostaa, niin ajattelin tarttua härkää sarvista. Kesy härkähän tämä on verrattuna moniin paljon vaikeampiin korttipeleihin, mutta koen, etten aina ole varsinainen matadori, mitä tulee Race for the Galaxyn kaltaisten petojen taltuttamiseen. Tämä sopii minulle. Lautapelioppaan Mikko julkaisi hiljattain 100 parasta peliä 2017 -listansa, jossa San Juan pitää pintansa vielä yli vuosikymmenen jälkeen alkuperäisestä julkaisustaan. Osoittautuuko San Juan joskus omalla kohdallanikin vastaavaksi kestosuosikiksi?

San Juanin korteilla on kolme eri käyttötarkoitusta. Ne toimivat rakennuksina, rahana tai tavaroina. San Juanissa vaikuttaisi olevan sangen vapaa rakenne: toiminnot eivät etene tiukassa järjestyksessä, vaan tavarantuotannon, myynnin, korttien keruun tai rakentamisen pariin pääsee vasta silloin, kun toimintoa edustava rooli valitaan. Kaikki saavat tehdä tällöin kyseisen toiminnon, mutta vain toiminnon valitseva pelaaja saa tämän lisäksi henkilökohtaisen etuoikeuden.

Laatat, joissa toiminnot ja niitä valitseville erikseen pieni, mutta merkittävä bonus.

Kun joku on saanut pöydälle 12. rakennuksensa, rakentamisvaihe pelataan loppuun, suoritetaan pisteenlasku ja peli päättyy. Luulisi siis niin, että rakentamisvaihe kannattaisi valita itse aina, kun pystyy, sillä se vie pelin nopeammin kohti loppua, ja voittokin lähestyy, eikö niin? Asia voi ollakin näin, mutta kaikkein arvokkaimmat, ja eniten pisteitä tuottavat kortit saa rakennettua vain, jos kerää ensin tarpeeksi kortteja ostovoimaksi. Mikset siis keskittyisi ihan toisiin asioihin, kuten tavarantuotantoon tai korttien hamstraamiseen, ja antaisi muiden valita rakentamisvaiheen, johon kuitenkin pääset osalliseksi, puolestasi?

Myymällä aiemmin tuotettua sokeria saa palkkioksi kaksi korttia. Arvon saa kuitenkin tietää vasta toiminnon valitsemisen jälkeen - ellei opi lukemaan markkinoita pelin saatossa ja muista laattojen järjestystä ulkoa.

Kokeneet pelaajat osaavat arvatenkin jo tarkemmin kertoa, että San Juanin vapaa rakenne on lähinnä silmänlumetta. Toisen peliä täytyy totta kai seurata ja samalla torjua vastustajalta otollisin mahdollisuus valita häntä parhaiten hyödyttävä toiminto. Kimurantein kysymys ei kuitenkaan ole se, milloin toiminto on kannattavinta valita itse ja milloin ei. San Juania pelatessa joutuu jatkuvasti pähkäilemään, mistä korteista pitää luopua toisten pöytäämiseksi.

Kaikki on lähtenyt liikkeelle pienestä indigoplantaasista. Muista korteista on pitänyt maksaa kortin yläkulman hinta poisheitettävinä kortteina. Esimerkiksi pankin saa poistamalla kädestään kolme muuta korttia, ja katedraali on peräti seitsemän kortin arvoinen. Alaosassa näkyy korttien tuomat loppupisteet.

San Juanin pitäisi ujuttautua useampiin koteihin Carcassonnen, Menolipun ja muiden porttipelien rinnalle. Harrastajille tämä on ollut toki tuttu jo vuosia, mutta myös nyt, toisen laitoksen myötä, San Juanilla olisi tähän soluttautumiseen oiva mahdollisuus. Laatikossa mukana oleva lisäosa ei mutkista peliä yhtään, vaan sen voi sisällyttää pakkaan vasta-alkajienkin kanssa. Mietin vain, mistä ihmeen syystä San Juanilla oli omaan pelikaappiini niin pitkä ja mutkainen tie? Onneksi tilanne on viimein korjattu.