Codenames voitti aivan hiljattain
arvostetun Spiel des Jahres -palkinnon. Nyt onkin siis hyvä hetki
olla ajan hermoilla!
Codenames on pitkän linjan
suunnittelijan, Vlaada Chvátilin kehittelemä lautapeli, jossa kaksi
tiimiä kilpailevat toisiaan vastaan sana-assosiaatioiden avulla.
Ajoittain kummallisiakin mielleyhtymiä käyttämällä olisi
tarkoitus paljastaa agentteja ilman, että osutaan toisen joukkueen
agentteihin. Agentit ilmenevät pöydälle levitettävän
korttiruudukon koodiniminä. Koodinimet ovat yksittäisiä sanoja,
ikään kuin roistoilla Reservoir Dogsissa. Verisen ammuskelun sijaan
peli loppuu silloin, kun toisen joukkueen kaikki koodinimet
paljastuvat, tai kun jompikumpi joukkue osuu salamurhaajaan, joka
aiheuttaa hänet paljastaneen joukkueen häviön välittömästi.
Mukana tulee myös tiimalasi, jota
voi vapaasti käyttää milloin ja kuka tahansa. Kukaan ei kuitenkaan
tähän painosta, eihän?
Joukkueiden johtajat ovat kovan paineen
alla, sillä vain he tietävät, miten koodinimet ovat sijoittuneet.
Johtajien tehtävänä on tutkia tarkkaan korttiruudukon
pohjapiirustusta ja antaa muille vuorollaan (pääasiassa)
yksisanainen vihje sekä lukumäärä, kuinka montaa oman joukkueen
sanaa vihje koskee. Heidän on pysyttävä muuten täysin vaiti.
Varsinainen keskustelu jääkin tiimin muiden jäsenten tehtäväksi,
kun heidät jatkuvasti haastetaan yrittämään ottaa selkoa
vihjeistä ja johtajan päänsisäisestä logiikasta. Muut
tiimiläiset voivat halutessaan arvata yhden ylimääräisenkin
kerran, mutta heti, kun he osoittavat muuhun kuin omaan
koodinimeensä, vuoro siirtyy vastustajille.
Sinisille sopisi vihjeeksi vaikkapa
Omena: 2, jolla voisi yrittää viitata sanoihin Hotelli ja Merkki.
Lukumäärää voisi nostaa vaikkapa parilla lisää, jotta muut
keksisivät paikata aiemman vihjeen (Pallo: 2) kohdalla tekemänsä
virheen!
Yksi Codenamesin hienouksista on
rajattu tapa antaa vihjeitä. On nimittäin hyvä, että vihje
kasataan vain verbaalisesti, ilman mitään ylimääräistä.
Pelaajan ei näin ainakaan pitäisi päästä vaikuttamaan muihin
pelaajiin omituisella äänenpainollaan, käsieleillään tai muilla vippaskonsteillaan niin
paljoa kuin esimerkiksi Hanabissa, jossa joku osoittaa toiselta
piilossa olevia kortteja yksi kerrallaan ja sanoo ”tämän, tämän
ja TÄMÄN kortin olevan PUNAINEN” ajatuksella ”tee näin, sinä
idiootti”.
Toinen mahtava juttu on, että tässä
pelissä sanojen arvaajat saavat olla vapaasti niin tietoviisaita
kuin idioottejakin, eikä heidän tarvitse jakaa täysin samanlaista
ajatusmaailmaa tiimin johtajan kanssa. Enemmänkin kyse on hatarien
aasinsiltojen havaitsemisesta, mistä onkin sitten paljon apua. Koska
aloittavalla joukkueella on yksi sana enemmän arvattavana, tämän
joukkueen johtajan on otettava enemmän riskejä sitoakseen toisiinsa
liittymättömiä sanoja mielikuvituksellisilla tavoilla yhteen. Voi
olla, että joku arvaajista hoksaa tällöinkin asioiden yhteyden,
mutta yhtä suurella todennäköisyydellä sama arvaaja voi helpon
vihjeen jälkeen johdattaa muun joukkueen päivänselvältä reitiltä
kohti ajatusten Linnunrataa. Onneksi myös tarkkaavaisuus muiden
vuorolla palkitaan, sillä vastustajan vihjeitä voi yhtä lailla
käyttää avuksi toisten sanojen kartoittamisessa.
Sivullisia, jotka eivät päädy
punaisen eikä sinisen joukkueen sanojen päälle, vaan vain
lähettyville. Heihinkin törmääminen aiheuttaa vuoron vaihtumisen
vastajoukkueelle. Kääk, salamurhaaja!
Codenames on
kerrassaan mahtava lautapeli, joka on kaiken suitsutuksensa
ansainnut. Peliä voi virallisesti pelata myös kahdella ja kolmella
pelaajalla (tosin yhteistyömuodossa itse peliä vastaan), mutta
Codenames herää paremmin henkiin, kun pelin ääreen pääsee
useampi keskustelija puhumaan vihjeistä ja näin ollen kaikesta maan
ja taivaan väliltä. Mikäli vain vihjeiden antajien hermot kestävät
painetta ja sekopäistä sananvaihtoa, Codenamesia voi hyvinkin
pelata loputtomiin.
Kommentit
Lähetä kommentti