Res Arcana


Huomio kaikki! Tom Lehmann on irtautunut hetkeksi galakseista ja suunnitellut fantasiapitoisen, maagien maailmaan sijoittuvan Res Arcanan. Pelistä on kohistu viime aikoina paljon BGG:ssä, ja sitä on jopa väitetty tekijänsä parhaaksi. Tätä en voi rajallisen Lehmannin-peleihin tutustumiseni vuoksi vielä suoraan vannoa, mutta mieli tekisi, sillä muun muassa Reiskan turha painolasti on karissut matkan varrella pois tehden tilaa huomattavasti helpommin lähestyttävälle pelikokemukselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niin ikään korttivetoinen Res Arcana olisi täynnä silkkaa strategiaa.

Pelaajan on nimittäin heti aluksi luotava oma pitkän tähtäimen suunnitelmansa voittopolusta. Tätä varten jokaiselle jaetaan alussa kahdeksan satunnaista artefaktia ja kaksi maagia tutkittavaksi. Seuraavaksi parhaimmatkin suunnitelmat romuttuvat hieman. Pelaajat nimittäin sekoittavat omat artefaktinsa pakoiksi ja nostavat näistä kolme korttia ensimmäisiksi käsikorteiksi. Tämän jälkeen pelaaja valitsee toisen maageistaan mukaan peliin. Lisäksi pelaajat saavat – viimeisestä alkaen, käänteisessä järjestyksessä – yhden apulaatan, minkä jälkeen kiriminen kohti kymmentä voittopistettä voi alkaa.

Alalaidassa on kaikille jaettavat alkuresurssit. Kätevän resurssitarjottimen keskellä on viitoslätkiä, joita voi käyttää jonkin värin loppuessa. 

Kierroksen alussa kerätään resursseja – eli tulta (elan), jäätä (calm), elämää, kuolemaa ja kultaa – korttien ja laattojen mukaisesti. Näitä ja vuorojen aikana kerättyjä resursseja voi käyttää kädessä olevan artefaktikortin pöytäämiseen tai tehokkaampien paikkalaattojen lunastamiseen.

Artefaktit kuvaavat useimmiten esineitä, joiden avulla resursseja kerrytetään lisää tai muutetaan toisiksi. Tämä edellyttää usein kortin kääntämistä. Kallellaan olevaa korttia ei voi käyttää heti uudelleen, vaan pelaajan on joko odotettava seuraavan kierroksen alkuun tai keksittävä keino suoristaa kortti ennenaikaisesti muulla tavalla. Kaiken lisäksi uusia artefakteja saa nostaa käteen piskuisesti: joko vain parilla harvalla toiminnolla tai passaamalla kokonaan.

Ensimmäisien pelien aloitukseen voi käyttää ennalta määriteltyjä artefakti-maagi -yhdistelmiä. Kädessä olevat artefaktikortit käyvät yhteen Duelistin kanssa, mistä on osoituksena numero 1 korttien alakulmassa. Taustalla on myös toinen maagi: druidi, joka herättää olion henkiin. 

Varsinaisia voittopisteitä saa paikkalaatoista, jotka antavat samalla mahdollisuuden voimakkaampiin kykyihin. Esimerkiksi Kuolleiden katakombit -laatta antaa pisteitä jokaisesta sillä olevasta kuolemasta. Korallilinnalla pelaaja voi tarkistaa voittopisteet heti, eikä tämän tarvitse odottaa piinaavasti kaikkien pelaajien passaamista.

Myös neljä kultaa maksavat ja lisätoimintoja mahdollistavat monumenttikortit tuovat voittopisteitä (1-3 kpl). Kaikki monumentit ovat samanhintaisia, ja niitä voi ostaa joko kahden näkyvissä olevan valikoimasta tai sokkona pakan päältä. Näin ollen monumenttikortit ovatkin artefaktipakan järjestyksen ohella Res Arcanan harvoja satunnaistekijöitä.

Vasemmalla esimerkkejä kaksipuoleisista paikkalaatoista. Monumenttikortit, kuten Kirjasto ja Salomonin kaivokset antavat niin ikään käännettyinä lisäkykyjä. 

Artefaktikorttien joukossa on esineiden lisäksi myös hyödyllisiä fantasiaeläimiä ja lohikäärmeitä. Jälkimmäisillä voi hyökätä ja jarruttaa muiden etenemistä poistamalla muilta pelaajilta kaksi vihreää (tai näiden puuttuessa kaksi muuta) resurssia. Tältä voi myös puolustautua monin keinoin. Koska Res Arcana voi olla ohi verrattain nopeasti, pelaajien kannattaa harkita, miten kuluttaa aikaa hyökkäyksiin tai puolustuksen varmistamiseen koneiston rakentamisen ohella. Uhka kuitenkin on olemassa joka pelissä, mikä on vain hyvä asia: se lisää peliin vuorovaikutusta ja estää Res Arcanaa luisumasta kohti moninpelipasianssia.

Res Arcana tosin välttää tämän ansan olemalla vuorovaikutteinen myös vaivihkaa. Tämä näkyy muun muassa passaamisessa ja apulaattojen nappaamisessa. Ensimmäisenä passannut saa kiertävän, yhden pisteen arvoisen voittopistelaatan, mikä voi tiukassa pelissä jopa ratkaista voiton. Lisäksi kaikkien pelaajien on pakko vaihtaa kierroksen päättäessään apulaattansa toiseen. Näin ollen pelaajien on syytä tarkkailla, mitä apulaattoja on milloinkin tarjolla ja mitä tilaisuuksia tulee avanneeksi muille laatan luovuttaessaan. Poistopakatkaan eivät ole turvassa, sillä muutkin pelaajat voivat tutkia niitä milloin vain.

Vasemmalla aloittavan pelaajan merkki, joka on samalla yksi voittopiste. Reanimate-apulaatan kääntämällä ja yhden resurssin pois antamalla voi suoristaa muun kortin tai laatan. Calm/Elan antaa kierroksen alussa joko sinisen tai punaisen resurssin. 

Jos pelaajalle sattuu aivan totaalisen huono korttituuri, tämän voi olla vaikeampi edetä kuin toisten. Res Arcanan tapauksessa pelaaja kärsii tästä kuitenkin melko harvoin. Vaikka päällepäin näyttäisi siltä, etteivät kortit sovi yhteen, jokaiselle kortille löytyy aina käyttöä. Hylkäämällä kortin pelaaja saa käyttöönsä joko kaksi vapaavalintaista resurssia tai yhden kullan. Res Arcanan tärkeimpiä kohtia onkin tunnistaa, milloin kortti kannattaa hylätä ja muuttaa muuksi ja milloin kortti on huomattavasti hyödyllisempi pöydällä. Suunnittelija muistuttaa jopa pelin säännöissä, ettei jokaista artefaktia ole suinkaan tarkoituskaan pöydätä. Hylätyt kortitkin on saatavilla uudestaan myöhemmin, kun pakka on käyty jo kertaalleen läpi.

Res Arcana tarjoaa enemmän kontrollia haluaville parikin drafti-varianttia. Voi olla, että tästä tulee sanomista, mutta en ole tässä vaiheessa aivan varma näiden tarpeellisuudesta. Mielestäni draftaus nimittäin vain kasvattaa kuilua osaavien ja vähemmän pelanneiden välillä entisestään, ja jopa hieman sotii pelin alkuperäistä ideaa vastaan. Täysin tasaväkisten pelaajien kesken draftaus voi toki olla oikein toimivakin ratkaisu. Tällä hetkellä optimaalisten korttien haalimisen ja silkan suorittamisen sijaan on kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa keksiä, miten toimia, kun koneisto on minimaalinen eikä osoittaudukaan kauttaaltaan toimivaksi.

Res Arcanan keskeisimpiä ja samalla hienoimpia oivalluksia on siis sinänsä tutun resurssinhallinnan ja -konvertoinnin yhdistäminen lähes keyforgemaiseen lähestymistapaan. Pienellä pakalla, jonka sisällön tietää jo etukäteen, on vain tultava toimeen, ja sillä hyvä. Res Arcanaa voi toki pelata taktisemmallakin otteella, mutta tällöin häviää melko varmasti korttinsa tarkkaan tutkineelle strategille. Näiden tulkitsemista helpottaa erityisesti pelin kuvakieli, joka on kautta linjan erittäin selkeää. Vaikken seuraavasta termistä ole aiemmin erityisemmin välittänytkään, käytän sitä silti nyt, kun aika on: omalla kohdallani Res Arcana on paraikaa osoittautumassa splendorintappajaksi.

Res Arcana vs Splendor: katsotaan nyt vielä, kuka voittaa ja kenet!

P.S. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Kommentit