Copenhagen – tässäpä peli tehokkaille talotimpureille Tanskanmaalla (ja oikeastaan kaikille muillekin)

Daniel Skjold Pedersen ja Asger Harding Granerud liittyvät polyomino-trendin jatkumoon viimeisimmällä perhepelillään Copenhagen (josta käytetään myös nimitystä Cøpenhagen). Tutustuttuani Lautapelit.fi:n antamaan arvostelukappaleeseen voin nyt näyttää teille, kuinka Nyhavnin alueen värikkäät talot syntyvät vähä vähältä, palanen kerrallaan.

Se onkin huomattavan helppoa. Vuoron voi käyttää joko keräämällä satamalaatan ympäriltä kortteja – yleisimmin kaksi vierekkäistä, kunnes kädessä on seitsemän korttia – tai täyttämällä taloa samanväristen korttien määrää vastaavalla laatalla. Pelaaja saa esimerkiksi kolmella keltaisella kortilla koristella taloansa L-muotoisella keltaisella seinänpätkällä.

Tällaisesta korttivalikoimasta pitäisi sitten valita. Korteissa on muistutukset siitä, millaisia palasia on milläkin värillä tarjolla. Laatikon nurkalla on punainen pisteytyskortti, joka sekoitetaan nostopakan pohjalle. 

Rakentamisessa on kuitenkin kiire. Copenhagen on ohi, kun joku pelaajista on saavuttanut 12 pisteen rajan. Ellei sitten nostopakan pohjimmaisten korttien joukkoon sekoitettu Pieni merenneito -kortti paljastu, jolloin peli päättyykin samantien. Tällöin eniten pisteitä kerännyt – tai tasatilanteessa eniten taloruutuja täyttänyt – voittaa pelin. Pisteitä saa, kun täyttää talosta rivejä (1 piste) ja sarakkeita (2 pistettä). Mikäli nämä ovat täynnä ikkunoita, pisteitä saa tuplaten.

Kaksinpeli on alkanut. Alimmat rivit ovat jo valmiina. Yllä on palavalikoimaa, jossa on väreittäin kahdesta viiden ruudun kokoisia paloja. Valkoisia yhden ruudun kokoisia ikkunoita saa peittämällä vaakuna(rivi)n. 

Satamalaatalta voi nostaa yleisesti vain vierekkäisiä kortteja. Näin ollen tämä tuntuukin näppärältä variaatiolta perus-Menolippu-kaavasta, sillä Copenhagenissa myös kortin sijainnilla nostorivissä on merkitystä. Vaan ei hätää: kaikki pelaajat saavat alussa lisätoimintolaatan, joka mahdollistaa korttien ottamisen mistä kohdista tahansa.

Muitakin lisätoimintoja on saatavilla, kunhan ensin täyttää talosta vaakunalla varustetun yksittäisen ruudun tai kokonaisen rivin. Lisätoiminnoista onkin hyvä ottaa kaikki irti ja käyttää niitä useampaan otteeseen.

Tässä yksi kuva ja tuhat sanaa lisätoimintolaatoista. Ylimmäinen mahdollistaa korttien oton mistä tahansa. Alempana oleva antaa tehdä kummatkin toiminnot. Aivan vasemmalla olevalla saa yhden lisäkortin. Pelaajalaudan vasemmalla puolella oleva antaa asettaa laatan taloon yhden kortin halvemmalla. Oikealla oleva muuttaa käsikorttien kaksi väriä kokonaan jommankumman värisiksi korteiksi. 

Copenhagenissa on mukavasti rajoitteita, joista ei ole kuitenkaan tuhottoman vaikeaa päästä yli. Tämä onkin perhepelissä hyvä piirre. Mitä omiin pelisessioihini tulee, saatan käyttää aika ajoin Copenhagenissa pieniä kotisääntöjä ja joko vähentää reilusti tarjolla olevien yksittäisten ikkunaruutujen määrää tai kääntää kaikkien käytettyjen lisätoimintolaattojen sijasta kerrallaan vain yhden uudelleenkäytettäväksi, kun vaakuna antaa siihen mahdollisuuden.

Suurta tarvetta näille muokkauksille ei kuitenkaan ole, sillä palaset loksahtavat nykyisilläkin säännöillä hyvin paikoilleen. Copenhagen on nimittäin usein ohi, ennen kuin sitä ehtii huomatakaan.

Lähikuva Copenhagenin laatoista. Vaan missä on merenneito? 

Kuten näkyy, Copenhageniin on lainattu vähän kaikenlaista sieltä täältä. Näkyvimpänä osana toki Tetriksestä muistuttavat palat – niiden kasaamisessa vain on se jokin – mutta myös toimintolaattojen jatkuva hyödyntäminen Oregonin tapaan, yllättävä pisteytyskortti à la Alhambra, ja niin edelleen... Se, mikä on tuttua muualta, toimii kuitenkin Copenhageniin yhteen koottuna oikein mallikkaasti. Pelaaminen on nopeaa ja vaivatonta, skaalautuen hyvin kahdesta neljään pelaajalle. Etenkin kaksinpeli kulkee todella sujuvasti laatikon lupaamaan 20 minuuttiin.

Mikäli pelaa vain kaksin, ja molemmat pelaajat hakevat hieman erikoisempia laattamuotoja ja samalla pientä pelillistä lisäkulmaa, voi Patchwork – Tilkkutäkki olla osuvampi laatanasetteluvalinta. Copenhagen on joka tapauksessa kelpo työtä ja samalla osuva todiste siitä, kuinka pirteistä perusasioista saadaan rakennettua oivaltava kokonaisuus.

(Apropoo: toinen todiste tästä on Pastis-yhtyeen Circles-albumi, joka myöskin edustaa pirteästi toteutettuja perusasioita, tässä tapauksessa tästä ajasta irti olevan kitara-indien muodossa. Mainio tapaus tämäkin, mutta se sikseen, sillä tämähän on lautapeliblogi. Vielä viimeinen kuva Copenhagenista ja sitten juhannuksen viettoon, hei hei!)

Kuvassa Copenhagenin pistenappulat. Kuka pelaajista mahtaa kiriä voittoon?