En olisi ikinä uskonut tätä, mutta kai se on pakko. Olen aikaluupissa. Mikään muu ei selitä sitä, miksi juuri tänä keväänä hetket toistuvat täysin samanlaisina. Päivästä toiseen kuin elokuvassa Groundhog Day – Päiväni murmelina. Otin ohjat omiin käsiini ja päätin hakea vaihtelua päiviin siten, miten näillä lahjoilla parhaiten pystyin: satunnaisten pelikokeilujen ja soolomuunnelmien avulla.
(Olkoon tämänkertainen kirjoitus samalla odottamatonta jatkoa Sujuvasti soolona, yllättäen yksinpelinä -tekstille.)
- - - - - - - - - -
Menara on yhdestä neljään pelaajalle soveltuva näppäryyspeli. Pilareilla ja tasoilla rakennetaan yhdessä tietyn korkuista ja samalla mahdollisimman vakaata tornia, jonka tulisi pysyä pystyssä kimuranteista tehtävistä ja rajoitteista huolimatta aina pelin loppuun asti. Menara on mitä mainioimpia Zoch-julkaisuja viime vuosilta. Menaran yksinpelissä on mukavan leppoisan ongelmanratkonnan lisäksi lähes meditatiivinen tunnelma.
Ai että mitä tarkoitan tällä? No, kuvittele, että sait Menarassa juuri tehtävän, jossa pitäisi siirtää kolme pilaria ylemmille laatoille.
Tarkempi arvostelu Menarasta löytyy Lautapelioppaan puolelta.
- - - - - - - - - -
Hans im Glück julkaisi melko hiljattain soolomuunnelmat Carcassonneen, tuohon iki-ihanaan laatanasetteluklassikkoon, ja tuoreempaan tapaukseen, sivilisaatioteemaista koneistonrakennusta sisältävään Hadaraan. Molemmat ovat yllättävään tilanteeseen nähden hyvin kehiteltyjä ja tervetulleita muunnelmia.
Carcassonnen yksinpeliin on liitetty tutulta kuulostava paras huonoin pistemäärä -kuvio, mutta jännin käänne onkin siinä, kuinka tämä on toteutettu. Laatat on jaettu kolmeen pinoon ja meeplet kolmeen eri väriin. Pinoista käännetään vuorotellen esiin yksi laatta. Tämä liitetään osaksi maisemaa tuttuun tapaan. Sitten katsotaan, onko laatan jokin alue vapaana. Jos laatan asettamisen jälkeen sillä tai sen jatkeena olevalla tiellä tai kaupunginosalla ei ole entuudestaan yhtään omistajaa, tälle on asetettava pinoa vastaavan värinen meeple. Tämä koskee myös luostarilaattoja, jotka johtavat väärään aikaan ilmestyessään lähestulkoon tuhoon. Pelloista ei tarvitse murehtia. Jos pinon vieressä ei ole ukkoa laitettavaksi, peli päättyy.
Meeplejä on vain neljä kappaletta kutakin väriä. Näitä saa onneksi takaisin, kun tie, kaupunki tai luostari valmistuu. Tällöin katsotaan, kuka hallitsee mitäkin aluetta. Enemmistöt ratkaisevat, tasapelissä kummatkin (tai kaikki kolme) voittavat. Pisteitä näistä kertyy kuitenkin vain, jos värit täsmäävät: valmistuvalla alueella olevan voittavan ukon on oltava samanvärinen kuin pisteradan viimeisellä sijalla olevan meeplen. Vain tällä kerrytetään pisteitä. Tasapelien suhteen tapaus on hieman toinen. Jos jokin muu väri on samalla valmistuneella alueella ja yhtä edustettuna kuin viimeisen pistesijan meeplen väri, kummatkin saavat alueesta samat pisteet riippumatta siitä, missä kohtaa toinen väreistä on pisteradalla. Pelin lopussa saa irtopisteitä erikseen jokaisesta kartalle pelatusta meeplestä, kunhan sen väri on pisteytyshetkellä viimeisellä sijalla.
Carcassonneen on näin kehitelty melkoinen juju. Pisteytyksien ajoittamisen kanssa onkin tehtävä nyt hyvin tarkoituksellista siksakkia. Joskus on myös pisteytettävä pyöreitä nollia, jotta ukon saa takaisin hyötykäyttöön ja pelko pelin päättymisestä väistyy hetkeksi. Pisteiden valossa tätä ei voi kuitenkaan kovin monesti tehdä, mikä voi osaltaan johtaa riskinottoon silkan jättipotin toivossa. Laattojen järjestyksen myötä Carcassonnessa on nytkin mukana ripaus tuuria, mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että laattoja voi tässäkään muodossa noin vain lätkiä pöydälle. Vaikka kehitystä onkin tapahtunut, omassa huipputuloksessani (=32) on vielä parantamisen varaa.
- - - - - - - - - -
Hadara ei päästä pelaajaa juuri tätä helpommalla. Varsinaisen pelin keskiössä oleva rataspyörä on poissa, mutta muuten muutokset ovat yllättävän vähäisiä. Kortit jaetaan aikakausittain ja väreittäin omiin pinoihinsa. Pelaajan on koneistoa rakentaessaan nostettava jatkuvasti jostakin pinosta kaksi korttia ja päätettävä, kumpaa näistä käyttää. Aikakauden alussa pelaaja voi valita kategorian, loppuvaiheessa kategoriat nousevat viimeisestä pinosta sikin sokin. Vaikka pelaaja itse päättäisi joko lunastaa kortin tai heivata sen pois muutaman kolikon palkkiota vastaan, huomionarvoista on, että toinen nostetuista korteista päätyy aina automaattisesti tekovastustajan pelaajalaudalle.
Tämä jos mikä on kertakaikkisen hirveää ja samalla juuri sopivalla tavalla raastavaa. Tekovastustajalle ei nimittäin tekisi mieli antaa yhtikäs mitään, ei pisteitä kerryttäviä eikä tämän koneistoa kehittäviä kortteja. Erityisen hyvä olisi estää vastustajaa edistämästä voimiaan sota- ja kulttuuriradoilla ja pysytellä itse näissä askeleen edellä. Pelatessa tarvitaan kuitenkin myös raha- ja ruoantuotantoa, mikä on aina muusta pois. Kaiken lisäksi pelaajan kannattaisi ennakoida jo mahdollisimman varhaisessa, mitä kortteja kerää, ellei halua maksaa päätöksestä turhan suurta hintaa.
Silloin tällöin onnenkantamoinen vaikuttaa peliin, joskus itselle suotuisasti, joskus ei. Vastustajan ratojen lukemat voivat nytkähtää juuri hieman liian sopivasti eteenpäin siirtokuntien tarjoamien yllätysten avulla. Vastustajan erikoistumisesta palkitseva hopeamitali voi saada satunnaisista pahvilätkistä seurakseen juuri sen värin, mikä tuo vastustajalle pisteissä enemmän etumatkaa. Tästä tekisi mieli moittia vastustajaa mutta turhaan, sillä soolomuotoa pelatessa sitä huomaa turvautuvansa itsekin hieman samoihin keinoihin. Tältä osin pelissä piilee siis jännitystä puolin ja toisin.
Hadaran soolomuodossa on 12 eri vaikeusastetta, jotka eroavat toisistaan lähinnä alkusetupin (eli vastustajan mitalien määrän ja laadun) osalta. Hadara muistuttaa käytännössä "vain" 7 Wondersin ja Splendorin risteytystä, mutta näihin lähtökohtiin nähden ennakoinnin, suunnittelun ja toteutuksen tulee olla toisinaan pelin aikana lähes kirurgisen tarkkaa, vaikkei tämä näytäkään päällepäin ilmeiseltä. Vaikka tällä hetkellä mitään virallista ei olekaan mainittu julkaisijan taholta, olisi silti kiinnostavaa nähdä, olisivatko lisäosat kortteineen ja laattoineen sopivia peliin myös sooloilun yhteydessä.
- - - - - - - - - -
Viimeisin pelihankintani, jonka tein osittain tilanteen huomioon ottaen ja pelaajamäärän skaalautuvuuden perusteella, on mukavasti kehuja saanut Coloma. Sain pian huomata, että Coloma sisältää ehdottomasti tämänkertaisen listauksen epäreiluimmalta vaikuttavan yksinpelimuodon. Villiin länteen sijoittuva Coloma perustuu samanaikaiseen toimintojen valintaan, jossa samaa yrittävät pelaajat voivat tyrmätä osittain toisensa ja saavat hyödyntää paikkaa vain puoliksi, kun yleensä vapaa sektori mahdollistaa kahdenlaiset toiminnot. Lähtökohta siis on, että suosituin paikka tuottaakin helposti muita heikomman lopputuloksen. Tällainen pähkäily toiminnan, toisten välttelyn ja silkan paranoian ympärillä toimii parhaimmillaan oikein hyvin. Mukana on myös oiva silaus koneistonrakennusta. Tähän asti kaikki on lupaavaa ja enemmän kuin kunnossa.
Harmi vain, että Coloman yksinpelissä Samiksi nimetty botti niittää jatkuvasti tulosta, vaikka mitä tekisi. Rakennustoiminnolla Sam saa hotellin ja takuuvarmasti 12 pistettä. Aivan vapaana olemalla Sam saisi yhteensä 18 pistettä. Kahdeksantoista. Tuosta noin vaan. Sama koskee joilla ja silloilla rakentamista. Samalla kaavalla, välittömät 6–18 pistettä Samille. Tämä myös saa kaiken ilmaiseksi, kun pelaajan pitää maksaa rakennuksista yleensä kaksi ukkoa ja rahaa tai kultaa. Ei tätä voi olla kaiken aikaa estämässä – haluaisin ylipäätään tehdä itsekin jotain, herra D. Turczi.
Muutenkin toimintoja on muokattu yksinpeli-Samin takia aika lailla pelilaudan tarjoamiin vaihtoehtoihin nähden. Yksi pelin osa-alueista on muiden paikkojen asuttaminen. Samin karavaani liikkuu ketterästi kaupungista toiseen, kun taas pelaajan kulku kartalla on (paitsi pieniä lisäresursseja tarjoavaa myös) normaalisti hitaampaa ja vaivalloista. Pyssytaistelussa palkitaan ukkoenemmistöistä ja hyvässä tapauksessa rökitetään bandiitit. Kävi miten kävi, Sam ei kuitenkaan kärsi rangaistuksia, vaan on lähinnä mukana ratkaisemassa enemmistöjä sen suhteen, kuka puolusti eniten kaupunkia, ja nappaa pari irtopistettä totta kai. Soolopeliohjelappua joutuu muuten pitämään jatkuvasti esillä: Samin ollessa mukana toiminnot sisältävät lukuisia poikkeuksia, joita voi olla vaikea muistaa intuitiivisesti, sillä pelilauta ei tarjoa näihin sen suorempaa vihjettä.
Miten Sam päätyy eri toimintoihin ja paikkoihin? Tähän käytetään Buster-kortteja, joissa on numerot yhdestä viiteen. Aluksi käännetään kaksi korttia, jonka jälkeen on tiedossa, että Sam käy näiden numeroiden perusteella jommallakummalla alueella. Paikka ratkeaa oman päätöksen ja kolikonheiton jälkeen. Jos korttien suhteen käy huono mäihä, Sam on jatkuvasti kriittisillä paikoilla. Buster käy sitten blokkaamassa vielä kolmannen kortin paljastamassa paikassa. Hetkinen, mikä Buster? Tältä osin soolo-ohjeet eivät kertoneet kaikkea aivan selvästi. Aluksi oletin (Youtube-videoidenkin perusteella), että soolo-ohjeet sisältävät vain muokkauksen kaksinpelissä esiintyvän Busterin toimintoihin, ja ihmettelin hivenen hölmönä, että Busteria kutsutaan yksin pelatessa Samiksi, mutta sitten paljastui, että ei, Buster onkin ennallaan ja KYLLÄ, TEKOVASTUSTAJIA ON ILMEISESTI SIIS KAKSI.
DAN-DAN-DAA
(No joo, oli kenties virhe opetella peli ensin soolona, kolmea sääntövihkoa pläräten. Totuus (tai mikä nyt sitten on totuus?) paljastui lopulta palasten loksahdellessa kohdalleen. Ottakaa tästä oppia.)
Käytettävien korttien vuoksi Sam ja Buster eivät siis kumoaisi toisiaan, mitä pidän jokseenkin arveluttavana. Seuraavaan soolopeliin tullee tältä osin kotisääntö, jotta minulla olisi edes jotain mahdollisuuksia. Vaikka siltä uhkaavasti näyttää, tarkoitus EI ole nuijia Colomaa maanrakoon, sillä sooloilu ei kuitenkaan ole sietämätöntä. Haluan palata aiheeseen ja jouduttaa matkaani alun 50 pisteen rökäletappiosta "vain" 30 pisteen eron kautta lähinnä johonkin järjelliseen tulokseen. Pelkästään ihan oikeassa kaksinpelissä (pelkällä Busterilla) on kuitenkin paljon enemmän järkeä ja peli toimiikin jo huomattavasti, huomattavasti paremmin. Coloma itse asiassa vaatiikin siis tätä paasausta reilumman käsittelyn. Koneistonrakennus pääsee pelissä enemmän framille, kun pelaajat ehtivät hyödyntämään rakennuksiaan ja niiden mahdollistamia komboja voimakkaammin. Pidin siis tästä pelistä paljon enemmän (ehkä kieltämättä myös siksi, koska viimein voitin). Vaikka Coloma vaikuttaisi olevan kaksinpelinäkin onneksi aivan riittoisa, odotan innolla sitä yltäkylläistä hetkeä, kun peli pääsee kenties enemmän oikeuksiinsa, useammalla pelaajalla.
Kunhan tästä aikaluupista pääsee ensin eroon.
Kommentit
Lähetä kommentti