Discordia, tuo eriskummallinen burgundinkorvaaja

Discordia pääsi yllättämään allekirjoittaneen sooloilijan. Tai no, Lukas Siegmonin luoma hieno kansitaide ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, mutta siitä lähtien, kun tämä Bernd Eisensteinin peli näytti todelliset kyntensä, olen ollut käytännössä koukussa. 

Olen mieltynyt Discordian lukuisiin pikku hiljaa avautuviin solmuihin ja ennen kaikkea paikasta toiseen risteäviin bonuksiin, jotka muistuttavat kovasti kupongintäyttöpelien ansioista. Discordia ei kuitenkaan ole teknisesti ottaen roll 'n' write, vaan tällä kertaa koko homma on kääritty isoon pakettiin ja toteutettu varsin laadukkain komponentein, mikä kieltämättä käy minulle enemmän kuin hyvin. Discordia on muutenkin vähän erikoinen tapaus, sijoitettuna sinänsä tavanomaiseen lautapelimiljööseen: Rooman valtakunnan kukoistuksen aikaan.

Hei, tämä ei näytä kyllä miltään miljööltä... 

Pelaajan tehtävänä on täyttää pelaajalaudallaan olevan Rooman-pätkänsä maaseutua, satamaa, sotilasaluetta ja toria vastaavanvärisillä laatoilla ja työläisillä. Laatoilla luodaan ensin perustaa, minkä päälle asetetaan varsinaisia rakennuslaattoja. Näissä on eri noppalukuja yhdestä kuuteen ja yhdestä kolmeen vapaata paikkaa työläisille. Pelaajan on tarkoitus päästä eroon kaikista työläisistään ja voittaa peli saman tien.

Tässä piilee Discordian perusjuju: laajentaessaan pelialuettaan työläisiä varten pelaaja tulee samalla temaattisessa mielessä kehittäneeksi alueen infrastruktuuria, mikä houkutteleekin paikalle lisää työläisiä. Kierroksen aikana täyttämättä jääneet paikat ja peittämättömät työläissymbolit vaikuttavat suoraan tähän lisälukumäärään. Varsinkin ensimmäisillä pelikerroilla sitä pähkäilee ankarasti, kuinka ihmeessä kertyvää työläisläjää saa pienennettyä, saati sitten nollattua. 

Moninpelissä on pieni helpotus: jos kukaan ei onnistu poistamaan kaikkia työläisiä reservistään ennen pelin loppua, tällöin voittaja on se, kenellä on lopulta vähiten työläisiä jäljellä. Soolopelissä ei kuitenkaan tätä tunneta, mikä tekee pelistä – ainakin minulle – vielä astetta kiinnostavamman, armottoman ja siinä mielessä suorastaan virkistävän aivopähkinän.

Rakennuslaattojen täyttäminen sujuu pääasiassa noppienheiton avulla. Keskuslaudalle kuvatun Rein-joen varrelta valitaan kolmesta nopasta yksi ja sen kohdalta tarkempi toiminto. (Tarkemmin sanottuna ensimmäinen pelaaja varaa yhden nopista itselleen ja poistaa tämän laudalta, muut voivat valita kahdesta jäljellä olevasta vapaasti.)

Yhtenä vaihtoehtona on ottaa yksi rakennuslaatta valitun nopan sarakkeelta. Rakennuslaatan nurkassa on usein jollekin pelilaudan alueelle viittaava symboli, minkä suoman toiminnon pelaaja saa myös toteuttaa heti. 

Toisena vaihtoehtona on asettaa työläisiä yhdelle rakennuslaatan paikalle tarjottujen värien mukaisesti. Tähän liittyy myös erikoisempi bonus: jos valitun nopan väri ja luku yhdessä täsmäävät yhden tai useamman laatan kanssa, pelaaja voi täyttää näitä kaikkia samalla tavalla ylimääräisenä toimintona.

Pelaajan kannattaa myös napata perustalaattoja ja ottaa tähtiä, ennen kuin ne loppuvat kesken. Pelaajalaudan ruutuja peittämällä luodaan uutta infraa ja päästään samalla käsiksi heti niihin merkittyihin pienempiin palkkioihin.

Tähdet auttavat taas etenemään maasto- ja kehitysradoilla. Näitä kuuden bonuksen mittaisia pätkiä täytetään alhaalta aloittaen ja voidaan tarvittaessa myös laajentaa jatkopaloilla ylöspäin. 

Tähdet ovat toistaiseksi tapissa. Myös akveduktissa on edetty pitkälle – tämä vähentää pussista nostettavien työläisten määrää kolmella.

Aika ajoin, joka viidennen noppienheiton ja toimintojen jälkeen, germaanit hyökkäävät. Vihollisten vahvuudesta saadaan vihiä ensin punaisen tähystäjälaatan ja kierroksen loppuvaiheessa paljastetun vihreän laatan myötä. 

Pelaajan sotilasparakeissa tulee olla punaisia työläisiä yhteensä vähintään vihollisten kahta laattaa vastaavan lukumäärän verran. Vajaiksi jääneitä parakkeja ei lasketa mukaan pelaajan vahvuuteen.

Erinäisten sanktioiden ja palkkioiden jälkeen seuraa keskuslaudan laattojen päivitys, uusi vuosi ja viisi(!) vuodenaikaa. Ennen uuden kierroksen alkamista täydet rakennuslaatat tyhjennetään, mutta vajaiksi jääneiden työläiset jäävätkin paikalleen, mikä voi hankaloittaa uusien lisäämistä pelaajalaudalle. Viimeistään neljän "vuoden" jälkeen nähdään, kuka onnistui pelissä parhaiten.

Germaanien joukkojen koko paljastui juuri. Tappion tullessa pelaaja joutuu ottamaan takapakkia akveduktilla. Menestys palkitaan yhdellä kehitysrata-askeleella. 

Sitä luulisi, että työläisten hallinta on tärkeintä Discordiassa. Tämä tuppaa välillä unohtumaan, kun peli vilisee mielihyvää tuottavia bonuksia, jotka varastavat paikoin show'n perustoiminnoilta, vähän niin kuin minionit Grulta: 

Keskuslaudalla kulkeva, kierroksen aikamittarina toimiva laiva antaa tilaisuuteen tarttuvalle lisäedun, mikäli kyseinen pelaaja valitsee nopan laivan kohdalta! 

Mukana on myös joukko astetta parempia etuoikeuslaattoja, jotka antavat useampia asioita kerralla ja muun muassa muuttavat jonkin värin tai jopa kaiken jokereiksi!

Eikä tässä vielä kaikki! Mikäli pelaaja ehtii täyttämään joitakin pelin alussa arvotuista kriteereistä, hän voi ottaa näitä vastaavia laattoja lipuiksi mastoon, jälleen eri radalle! 

Okei, vaikkei Discordia sisälläkään järin hurjia käänteitä, vaihtelua silti riittää niin noppatuloksissa kuin erilaisten laattojen järjestyksessäkin pitkäksi aikaa. Peli on sellaisenaankin varsin kaukana ratkaistusta. 

Pidemmän päälle kannattaa kuitenkin huomioida sellainen seikka, että peruspelin sisältämät pelaajalaudat ovat vain yhtä ja samaa laatua. Tämä voi johtaa siihen, että vaikkei mikään kuvio toistukaan pelatessa sellaisenaan, sitä saattaa helposti kangistua joihinkin kaavoihin.

Tästä syystä suosittelen Discordian lähtökohdista vähänkään innostuville ehdottomasti myös pelin Magna-lisäosaa. Tämä tuo mukanaan kuusi uutta pelaajalautaa, joissa kussakin on omat jipponsa ja painotuksensa. Näiden lisäämisen jälkeen en olekaan palannut peruslautojen pariin. (Itse asiassa tällainen peruslauta esiintyy tässäkin jutussa tarkemmin vain toisessa kuvassa.) 

Sataman yhteyteen on lisätty vartio- ja kauppatorni. Laivalle voi lisätä työläisen sinistä kuutosta käyttäen, minkä myötä laatta käännetään heti valkoiseksi. Jos sotilaita uupuu reservistä, näitä voi koettaa nostaa pussista lisää kauppatornin vaihtotoiminnolla heti, samaa noppaa hyödyntäen. 

Paradoksaalisesti mietin kuitenkin, osaanko ihan oikeasti toimia juuri lisälautojen tarkoittamalla tavalla – esimerkiksi keskittyä agrikulttuuriin, kun keltaista väriä painottava pelaajalauta niin pyytää? Entä missä määrin nopat sanelevat sittenkin voiton? Tällaisia ajatuksia pyörii päässä vieläkin, vaikka takana on jo useita voitettuja eriä ja kirveleviä tappioita. 

Onnella on toki osansa. Pelin tarjoamista monista vaihtoehdoista huolimatta eteneminen voi osoittautua silloin tällöin odotettua tahmeammaksi – etenkin, kun sitä oikeaa silmälukua ei vain tule avaamaan peliä. Toisaalta, kun se noppa tai – kuten monesti käy – jokin ihan toinen reitti samankaltaiseen tulokseen sitten ilmaantuu, se palkitsee tarkkaavaisen pelaajan. 

Tässä mielessä Discordia tuntuu olevan sukua noppapelien modernille esi-isälle The Castles of Burgundylle: tilanteita pitää pohjustaa ja paikoin myös ihan itse luoda väkisin niin, että myös "heikommalla vuorolla" on tähdellistä tekemistä.

Viimeistään nyt täytyy painottaa, että olen päässyt pelaamaan Discordiaa ainoastaan soolona. Discordia on tästä huolimatta päätynyt tämän vuoden pelatuimmaksi peliksi. Tämä on hyvin pitkälti todella helppojen ja toimivien Janus-laattojen ansiota, jotka simuloivat kaksinpelin onnistuneesti: parin pikku toimen jälkeen jäljelle jää vain pelaajan oma vuoro ja valinta kahden nopan väliltä. 

Tahtoisin ilman muuta kokeilla myös ihan oikeata kaksinpeliä jonakin päivänä. Oletan, että pelaajaluvun ollessa kolme tai neljä peli menettää merkittävän osan napakkuudestaan. Boksin kertoma hieman reilu tunnin kesto pitää nyt hyvin kutinsa. 

Pelaajalautanivaskaan perehtymisen jälkeen on vielä koettava ainakin se, kuinka lisurin Magna-osuus eli kaikille yhteiset työpaikat ja erityisesti niihin kohdistuvat ekstra-germaanit vaikuttavat peliaikaan ja pelin vaikeustasoon. Soolopelissä tämäkin urakka on luonnollisesti yksillä harteilla – ja otankin aikanaan myös tuon haasteen ilolla ja kunnialla vastaan.