Pioneers - pieni suuri peli preerialla

Pioneers on Emanuele Ornellan suunnittelema, vuoden 2018 Kennerspiel des Jahres -suosituslistalle päässyt lautapeli, jossa preerian tunnelmaa voi kuvitella tihkuvan pelilaatikosta yli. Sillä aikaa, kun osa teistä voi jo kuulla kavioiden kalkkeen kaikuvan kanjoneilla ja saluunan väenkin toivottavan kylän uusimman sheriffin vastahakoisesti tervetulleeksi, kerron muille, että nämä mielikuvat romuttuvat viimeistään pelin takakantta katsomalla. Queen Games onkin tällä kertaa käärinyt nättiin pakettiin ensisilmäyksellä melko tavanomaiselta vaikuttavan reitinrakennuspelin kahdesta neljään pelaajalle. Koetan nyt, sanotaanpa vaikka mäntysalomaista puisevuutta välttäen, vakuuttaa teille, miksi tällainen tuttu juttu ei ole ollenkaan huono asia.

Kaikki valmiina kolminpeliin! 

Pioneersin tapauksessa pelilaudalla on villin lännen Amerikkaa muistuttava kartta, jonka kaupunkeihin asetetaan laattoja. Näihin laattoihin on kuvattuina pääasiassa kuutta eri uudisasukastyyppiä ja ikään kuin jokereina toimivia hotelleja. Kaksinpeleissä osa kaupungeista peitetään, joko pelkästään lännestä tai kokonaan sattumanvaraisesti. Vuoronsa aluksi pelaaja saa rahaa, joilla voi tämän jälkeen ostaa joko yhdestä kahteen tienpätkää tai hevosvaunun. Ostetut tienpätkät - joita on muuten todella helppo kutsua kiskoiksi - asetetaan heti kartalle minne vain vapaalle välille. Hevosvaunuja täytetään pelaajan omanvärisillä asukasnappuloilla. Näiden vaunujen tyhjentämisestä voittopisteiksi sekä asukkaiden oikea-aikaisesta asuttamisesta muodostuukin pelin suola.

Pelaajat lähtevät liikkeelle idästä yhteisellä ruskealla hevosvankkurinappulalla. Liikkuminen on pakollista mutta rajoitettua, sillä edetä saa kerrallaan vain yhteen viereiseen kaupunkiin, jossa on laatta, eikä laatattomaan kaupunkiin saa jäädä. Kaiken lisäksi pelaajalla tulee olla päätepisteen asukkaan väriä vastaava nappula jollakin vaunuistaan ja toisten teitä pitkin liikkuessaan myös tarpeeksi rahaa (1 dollari per tie, joka maksetaan joko pankkiin tai toiselle pelaajalle), muuten hänen vuoronsa päättyy tähän. Onnistuessaan pelaaja valtaa kaupungin nappulallaan, poistaa saman kaupungin kohdalta laatan ja käyttää tämän erikoisvoiman.

Alhaalla uudisasukkaita ja kuvan keskiössä kerrassaan loistava, jokaiselle jaettava apulappu. Punainen pelaaja on jo hankkinut (keltaisen) pankkiirin ja (violetin) kauppiaan. 

Pankkiiri tarjoaa pelaajalle vuoron alkuun lisäkolikon, ja kauppias mahdollistaa uuden oston. Näitä pysyviä erikoisvoimia pelaaja voi haalia enintään kaksi kappaletta. Vaikka pankkiiri ja kauppias ovatkin erittäin oleellisia Pioneersissa pärjäämisen kannalta, myös hetkellisillä konsteilla on merkitystä. Saluunanpitäjä tuo toisen asukkaan, josta ei muuten välttämättä pääse helposti eroon, vaunusta takaisin pelaajan varastoon. Vielä tehokkaampi on farmari, jolla voi laittaa jopa kolme eri vaunun farmaria kerralla yhteen kaupunkiin. Kullankaivajalla pelaaja kääntää salassa yhden kultahipun, mikä tarjoaa pelin lopussa 3-5 voittopistettä. Kersantin avulla pelaaja voi laittaa lisätien minne tahansa, ja tämä onkin pelaajan ainoa keino saada oma tie jo varattuun kohtaan, toisen tien viereen.

Kartalle asetetuista tieketjuista vain parhaiten asutetuilla yhtenäisillä verkostoilla on lopussa merkitystä. Samalla reitillä voi olla muidenkin asukkaita, mutta vain oman tieverkon varrella olevista omista nappuloista saa jokaisesta kaksi pistettä. Tehokas asuttaminen saattaa kuulostaa helpolta, mutta osoittautuu varsin pian haastavaksi, kun muut pelaajat liikuttavat yhteistä hevosvankkuria ihan muualle omien intressiensä mukaan.

Tänne! Eipäs kun tänne! Sekalaisella seurakunnalla on eri ajatukset siitä, minne mennä. Pioneers ei kuvasta huolimatta sisällä lainkaan dexterity-elementtiä. 

Onneksi Pioneers pitää pelaajan hereillä myös muiden vuorolla: kun pelaaja on asuttanut kaupungin ja on käyttänyt erikoisvoiman, vain ja ainoastaan tällöin toisellakin pelaajalla on mahdollisuus liittyä seuraan. Tämän edellytyksenä on kahden dollarin maksu aktiiviselle pelaajalle ja samanvärisen asukkaan pelaaminen pelilaudalle normaaliin tapaan. Tämä koskee myös hotellilaattaa: aktiivinen pelaaja voi asuttaa hotellin vapaasti valitsemallaan asukkaalla (ja saa vain 3 dollaria, ei muuta), minkä jälkeen seuraajan on pelattava samanlainen asukas. Seuraaja ei hyödy erikoisvoimasta lainkaan, mutta on toki näin askeleen lähempänä lopun meheviä voittopisteitä. Joitakin voi harmittaa tässä se, että aktiivinen pelaaja kutsuu muita vuorollaan kylään myötäpäiväisessä järjestyksessä, mutta minusta on vain hyvä, että tämä vaihe on kaukana huutokaupasta ja uskallettu pitää simppelinä.

Teiden ja asukkaiden yhteensommittaminen kartalle on mielenkiintoinen tehtävä. Teillä olisi tarkoitus tehdä omat liikkeet edullisiksi ja hankaloittaa muiden etenemistä. Mahdollisuudet liikkua yhä suuremmalla ja suuremmalla alueella periaatteessa vain kasvavat, mikäli pelaajalla vain on tähän sopivia vaunuja ja teitä käytössään. Teitä ei ole kuitenkaan hukattavaksi asti, sillä näitä on vähemmän kuin asukasnappuloita, joita nimenomaan tarvitaan omien teiden varrelle ja loppupisteisiin.

Vihreä sai kenraalin avulla tiensä keltaisen tien viereen ja siten isoimmat verkostopisteensä (4x2=8). Keltaisella on koossa 6 pistettä. Punaisen pitää vielä tsempata asian suhteen. Peli on kuitenkin vasta aluillaan. 

Teiden loppuminen on myös yksi pelin lopun määräävistä tekijöistä. Toinen loppuehto on viimeisen vaunun kääntyminen ostoriviltä. Tästä päästäänkin pelissä mukana olevaan sattumanvaraisuuteen. Ostorivi määrittää vaunujen hinnat 1-4 dollarin arvoisiksi. Tyhjentyneistä vaunuista saa aloitusvaunun 12 pistettä lukuunottamatta neljästä kymmeneen pistettä. Vaikka vaunujen tyhjentäminen onkin lähtökohtaisesti kaikille pelaajille hankalaa, on mahdollista, että silloin tällöin joku nappaa ostoriviltä sopivan vaunun pilkkahintaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinaisesti ongelma, sillä asukkaat eivät tuolloinkaan poistu heti vaunuista, ja turha vaunujen haaliminen voi lähinnä edistää pelin loppua parantamatta juurikaan pelaajan pistetilannetta. On silti hyvä huomata, että pelin aluksi osa nostopakan vaunuista poistetaan pelaajamäärän mukaan (kaksinpelissä jopa puolet), ja näin vaunujen kokoonpanot ovat peleissä erilaisia.

Myös asukaslaattojen paikat vaihtelevat ja osin niiden joukkokin kaksin- ja kolminpeleissä. Jottei laatat ohjaisi liikaa pelaajien valintoja, olen toistaiseksi päättänyt jättää kaksinpelin Pääsy kielletty -laatat länteen. Tämäkään ei oikeastaan haittaa: sattumanvaraisuutta on nykyisellään juuri sen verran sopivasti, että voin lähestyä tilannetta positiivisen kautta.

Kuvassa esimerkkejä vaunuista. Punainen pelaaja saa kerralla useamman farmarin pelilaudalle. Sininen pelaa vuorollaan saluunanpitäjän ja hyödyntää tämän kykyä poistamalla kullankaivajan takaisin omaan varastoonsa. Entä saakohan punainen pelaaja neljää pistettä sinisen vuorolla? 

Lievästä satunnaisuudesta huolimatta ennakkosuunnittelulla on silti pelissä merkittävä rooli. Ilman sopivaa asukasta et pääse etenemään toivottuun kaupunkiin. Tätä varten nappaatkin haluamasi vaunun ostoriviltä. Vaikkei rahasta varsinaisesti tule pulaa, voisit vaunun ostamisen sijasta sittenkin rakentaa kerralla useamman tärkeän tien. Tällä välin joku voi toisaalta napata haluamasi vaunun ostoriviltä. Ja sitä paitsi, ilman asukkaita tiet eivät merkitse lopussa mitään. Ja näin pähkäilyketju alkaa jälleen alusta. Kankeasta selityksestäni huolimatta peli ei laahaa kuin kurja koni - Pioneersissa on varsin hyvä flow, eikä pelissä ei ole turhaa toistoa. Tämä taas pitää pelin kiinnostavana ja yhdessä pelikertojen vaihtelevuuden kanssa lisää sen uudelleenpelattavuutta. Peli myös skaalautuu kaksipuoleisen pelilaudansa avulla hyvin eri pelaajamäärille.

Pioneers ei päällisin puolin ole vaikeimmasta päästä Kennerspiel-pelejä, ja onkin mielestäni esimerkiksi Istanbulia helpompi peli. Vai onkohan niin, että tuttuus ja turvallisuus hämäävät nyt pahemman kerran? Pioneersia voi ainakin sanoa astetta haastavammaksi perhepeliksi, ja sellaista etsiville Pioneers onkin oikein mainio valinta. Peli sopii erityisen hyvin kevyempään pelailuun aikuisten kesken. Peliharrastajille Pioneers ei oikeastaan tarjoa mitään mullistavaa, mutta hieno toteutus nostaa pelin kokonaisuutena reilusti harmaan massan yläpuolelle. 

Pelilaudan alalaidassa ostorivi ja kätevä muistutus asukkaiden erikoisvoimista.