Targi – tarkkaakin tarkempaa työläistenasettelua

Sain Andreas Steigerin Targin käsiini viime kesänä Skotlannissa, minkä jälkeen peli on päässyt pöydälle melko säännöllisesti. Uudempi Kosmoksen englanninkielinen laitos on kanneltaan tummanpuhuvampi kuin omistamani Z-Man Gamesin versio vuodelta 2013, mutta sisältö on molemmissa sama. Pitääkö dyynien ja tuaregien täyttämä Targi otteessaan vielä vuoden jälkeenkin?

Targin lähtötilanne. 

Dyynit ja tuaregit – no jaa. Alkuasetelman jälkeen pelaajien väliin jää pikemminkin kellertävä ja tasainen, 5 x 5 kortin kokoinen ruudukko. Pelin aikana sininen ja valkoinen pelaaja asettavat tämän ulkolaidoille tuaregejaan. Näiden luomilla imaginäärisillä risteyskohdilla varataan keskuskortteja – jotka sisältävät resursseja ja niillä lunastettavia voittopisteitä – ja rajataan samalla kortteja toiselta pois.

Laidoilla voi suolan, pippurin ja taatelin haalimisen lisäksi saada apua kauppiaalta ja hopeasepältä. Karavaanista saa tavarapakan päällimmäisen kortin. Tribal Expansion- ja Noble-kortit ovat osallisia pelaajan oman heimon laajentamiseen. Omasta heimosta lisää myöhemmin. 

Huomionarvoista on, että yksi laidalle asetettu pelaajanappula epää toiselta paitsi kyseisellä kortilla olevan toiminnon myös sitä vastapäätä olevan kortin, ja vielä, ennen kaikkea: mahdollisuuden koko muuhun riviin tai sarakkeeseen. Auts! Valinnat tulee siis tehdä ovelasti, eikä huolimattomuudelle ole juuri sijaa. Fata Morgana mahdollistaa pienen korjausliikkeen keskialueella, mutta käytännössä tämä toiminto viekin pelaajan vuorolta kaksi nappulaa. Jospa seuraava kuva tiivistäisi kierroksen ja samalla Targin olemuksen sujuvasti.

1) Sininen hakee suolaa ja kenties hamuaa kamelilla ratsastajaa alempaa. 

2) Valkoinen huomaa tämän ja blokkaa siniseltä pääsyn kortille ja samalla koko keskiriville. 

3) Tämän johdosta sininen hakeekin nyt voittopisteitä ulkolaidasta resursseja vastaan. 

4) Valkoinen päättää kokeilla onneaan karavaanissa. 

5) Sininen täydentää suolavarastoaan ja nappaisi nyt voittopistekortin, vielä kalliimman sellaisen. 

6) Valkoinen hakee lisää pippuria ja pääsee samalla leirin äärelle. Harmaa rosvo ei tässä haittaa. 

Edellinen luettelointi on sinänsä hieman harhaanjohtavaa, sillä vaikka pelaajat vuorottelevatkin kierroksen aluksi, itse pelaajanappuloiden ja lopuksi asetettujen lieriöiden toiminnot suoritetaan pelaajakohtaisesti vasta lopuksi, vapaassa järjestyksessä. Vastaan voi silti tulla tilanteita, jolloin jokin nappula on vallannut kortin turhaan. Tällaisia hukattuja vuoroja tekemällä jää helposti toisesta jälkeen. Ero niin sanotun turhan kortin ja kriittisen blokkauspaikan välillä on kuitenkin ajoittain hyvin häilyvä, kuin kangastuksella ja keitaalla.

Nappuloilla rajaamisen periaate on nokkela ja helppo sisäistää, niin kuin neulomisenkin on, kuulemma. Targissa on kuitenkin lievästi sanoen hankalaa pitää lankoja visusti omissa käsissä, kun toinen sukkapuikoistasi viedään jatkuvasti ja neuleestasi tulee toistuvasti epämääräinen möykky, joka saisi Martatkin lannistumaan. Tämän johdosta onkin aivan keskeistä hahmottaa, mitä ihmettä toinen pelaaja oikein aikoo. Ihan - koko - ajan.

Harmaan rosvon liikkeitä voi sentään ennakoida helpommin: tämä kun kiertää pelialueen laidalla tukkien toimintoja ja ryöstää tasaisin väliajoin pelaajilta tuotteita tai voittopisteitä. Kun rosvo on kiertänyt pelialueen ympäri, ja pelaajat ryöstetty neljännen kerran, peli päättyy. Loppu lähestyy myös silloin, kun toinen pelaaja on luonut heimokorteillaan oman kahdentoista kortin alueen. 

Henkilökohtainen pelialue on muodostumassa ja tarjoaa pelaajalle jo nyt paljon lisäkykyjä. Neljän erilaisen kortin rivistä saa kaksi ylimääräistä voittopistettä. Palmuja täydentämällä saisi kokonaan samanlaisesta rivistä lisäpisteitä peräti neljä. 

Targi on oikein toimiva kaksinpeli, joidenkin mukaan jopa niiden ehdotonta kärkeä. Se ei kuitenkaan ole ihan ilmeistä. Peliä voi erehtyä luulemaan kokonsa puolesta filleriksi, mutta tosiasiassa se vaatii tätä suuremman aikapanostuksen ja on siis filleriksi noin (ruudukon yhden) neljänneksen verran liian pitkä. Vuoden 2012 Kennerspiel des Jahres -ehdokkuus kertookin tarvittavan pelin painoluokasta. Targi on 60 minuutin mittainen työläistenasetteluhaaste, joka luottaa vahvasti pelimekaniikkaansa. Siinä ei ole yhtään mitään väärää. Jos tämä ei kuitenkaan kiehdo pidemmän päälle, sen ymmärtää hyvin. Tilannetta ei tällöin helpota myöskään teema, joka on kuiva kuin aavikon hiekka tai pöly. 

Vaan eipä näitä teeman vuoksi pelatakaan. Teemaa on nipin napin tarpeeksi, jotta pelaajat voivat keskittyä olennaiseen, ottaa mittaa toisistaan ja pyyhkiä Targia pelatessaan leppoisan ihanaa tuskanhikeä otsiltaan, oli sitten kuumat oltavat tai ei. Ja tulipa pöly mistä vain, sitä ei pääse kertymään pelilaatikkoni päälle vielä pitkään aikaan. Targin osalta riittää, että pidän vain yhteen, vastaavalla lailla jokseenkin kuivista asioista pitävään tyyppiin jatkossakin yhteyttä. Muuta ei sitten tarvitakaan.