Reiner Knizian laattojenasettelupelin Yellow & Yangtze aiheena on yli 250 vuotta kestänyt sotien täyttämä ajanjakso, joka lopulta johti Qin-dynastian syntyyn vuonna 221 eaa. Tätä enempää Kiinan muinaishistoriasta ei tarvitse Y&Y:tä pelatessa tuntea. Myös lähihistorian tietämyksessä saa olla aukkoja, eikä näin ollen modernin klassikon asemaan nousseesta Tigris & Euphratesista, johon Yellow & Yangtze pohjautuu, tarvitse olla ennalta kokemusta.
Sanon näin siksi, koska en ole itse asiassa pelannut Tigristä. Näyttää kuitenkin siltä, että edeltäjä langettaa sen verran ison varjon sisarpelin ylle, että voi olla hankalaa nähdä, saati perustella, kuinka hyvin Yellow & Yangtze pärjää omillaan. Yritetään silti selittää tätä tämänkertaisessa Puolustuksen puheenvuorossa.
Kuinka löytää tasapaino konfliktien ja sotien keskellä? Tähän balanssiin Knizia tähtää peleilleen ominaisella ratkaisulla, jossa pelaajat hakevat pisteitä eri kategorioista ja voittaja määräytyy sen mukaan, kenellä on eniten vähintä. Yellow & Yangtzessa pelaajien pisteet pysyvät muilta piilossa pelin loppuun asti, mikä sitten onkin suorastaan peliä eteenpäin vievä voima. Jokainen kartalle asetettu laatta ja siitä saatu piste pitää näin pelaajat varpaillaan.
Ja mikä parasta, samalla kun(han) pelaajat hakeutuvat yhteenottoihin, tunne siitä, että kenellä tahansa on mahdollisuus nousta voittoon, säilyy koko pelin 90-minuuttisen keston ajan. Nurkassa lymyilyn sijaan Yellow & Yangtze on sotaa, jossa on nimenomaan tarkoitus haastaa muut pelaajat jatkuvasti. Vallankaappaukset ja pakotetut yhteensulautumat ovat tämän pelin suola.
Alussa pelaajia odottaa lähes tyhjä maa-ala, jota halkoo kaksi jokea ja johon on asetettu valmiiksi seitsemän mustaa johtajalaattaa. Pelissä näiden ja myöhemmin myös muiden mustien laattojen viereen asetetut puiset päällikkölaatat ovat olennaisessa roolissa. Nämä tuottavat pelaajille pisteitä jokaiselle samalle läänille asetetusta samanvärisestä pahvilaatasta. Laattojen muodostamissa yhtenäisissä alueissa voi olla päällikköjä useammaltakin pelaajalta, kunhan vain niiden laatu on eri.
Kun lääniin laitetaan toinen samanvärinen päällikkö, syntyy konflikti. Tilanne ratkeaa sen pelaajan hyväksi, jolla on suurempi mustien laattojen kokonaismäärä. Tähän lasketaan päällikön vieressä olevat laatat ja panos, jonka pelaaja lisää serminsä takaa. Hävinnyt pelaaja poistaa päällikkönsä pelilaudalta ja toinen osapuoli saa vastaavan pisteen.
Alueiden yhdistyessä käydään sotaa kaikkien samanväristen päälliköiden kesken. Punaisten sotilaslaattojen yhteisvahvuudet, joihin myös sodan ulkopuoliset osapuolet voivat vaikuttaa, määrittävät sodan lopullisen voittajan. Hävinneet poistavat sekä päällikkönsä että sotilasvahvuutensa eli alueellaan olevat ja ylimääräisenä panostetut sotilaslaatat. Sodan vaikutukset ovat tuhoisat: jos voittajan panostus ei ole ollut riittävä, myös voittajan alueelta poistetaan laattoja, kunnes lukumäärä vastaa hävinneen osapuolen sotilasvahvuutta.
Pagodeilla kerrytetään pisteitä pussista nostettuja laattoja vankemmin. Pelaaja voi muodostaa kolmella samanvärisellä laatalla alueen ja laittaa siihen pagodin, minkä seurauksena pelaaja saa hallitsemastaan pagodista itselleen kyseisen pisteen jokaisen vuoronsa lopussa. Pagodit ovat jokseenkin kaksiteräinen miekka: merkittäviä lähteitä pisteille ja samalla suoranaisia maalitauluja, joista muut pelaajat haluavat luonnollisesti saada osansa.
Jos värin kummatkin pagodit – tai keltaisen tapauksessa yksi ja ainoa – ovat jo laudalla, varastamiseen riittää kaksi vihreää laattaa tai uusi pagodinvärinen kolmioalue, joka voi syntyä lisäämällä vain yhden laatan entisen alueen jatkeeksi. Tälle nopealle vaihtuvuudelle on varmaankin olemassa hyvin temaattinen selitys, mutta etenkin jälkimmäinen tapa vohkia voi aiheuttaa itse pelaamiseen eräänlaisen hippaleikin, mikä nakertaa hieman muuta nerokasta valtapeliä.
Pidän kyllä muuten kovasti tälle sisarpelille ominaisista erikoisvoimista. Näiden annostus on juuri sopiva: voimat ovat monipuolisia ilman että ne tarjoavat yhtään infoähkyä. Maalaiskapina (eli kaksi sinistä laattaa) tuhoaa minkä tahansa laatan pelilaudalta. Tällä toiminnolla voi taktikoida esimerkiksi pagodin romahtamisen tai päällikön poistamisen, mikäli tämän vieressä on vain yksi musta johtajalaatta. Puiset päällikkölaatat ovat nyt yllättävän hyödyllisiä myös pelilaudan ulkopuolella. Tällöin päälliköt toimivat yhdessä tavallisten laattojen kanssa ja näiden värikohtaisten toimintojen mukaan, mutta päälliköitä ei luonnollisesti menetetä ollenkaan.
Vaikka iso kartta onkin lähtökohdiltaan täysin muuttumaton pelistä toiseen, eikä näin ollen skaalaudu pelaajamäärän mukaan, en hämmästyksekseni koe, että joutuisin näkemään mitenkään vaivaa kaksinpelin toimimisen eteen. Sääntökirja toki mahdollistaa lyhyen kaksinpelin, jonka alussa poistetaan satunnaisia laattoja pelistä. Tosiasiassa en ole kuitenkaan nähnyt tälle vaihtoehdolle oikeaa tarvetta. Kiitos piilotettujen pisteiden ja vaihtuvan laattavalikoiman, Yellow & Yangtze ei tunnu kaksin pelatessakaan yhtään hampaattomalta – joskin enemmän voi olla pelaajamäärän suhteen vielä parempi. Monta kiveä on vielä kääntämättä ja useampi moninpeli kokematta, mutta jo näillä näytöillä olen varma, että Yellow & Yangtze saa pysyvän paikan kokoelmassani.
Kommentit
Lähetä kommentti