 |
Mitä tehdä, kun vanhaan suosikkiin, mutta samalla pitkään pelaamatta jääneeseen peliin ilmestyy kiinnostava lisäosa? Nykyään miettisin tovin ja jättäisin lopulta lisäosan sikseen, sillä sellaisen ymppääminen ei mitenkään automaattisesti lisäisi pelikertoja.
Päätin kuitenkin ottaa hiljattain Flamme Rouge: Grand Tourin kanssa tietoisen riskin. Tätä lisuria on yleisesti odoteltu useamman vuoden ajan – jopa niin pitkään, että osa odottajista on jo luovuttanut ja siirtynyt suosiolla suoraan väliin kurvanneen Heat: Pedal to the Metalin pariin.
Grand Tour tuo tuttuun rakenteeseen uutta ryhtiä. Mikäli Flamme Rouge ei olekaan entuudestaan tuttu, niin ei hätää, voit piipahtaa hetkeksi tämän vanhemman tekstin ääreen. Nyt Flamme Rouge onkin useamman pelin kampanja, jossa tulokset kirjataan ja jännitetään kokonaisvaltaista voittajaa. Uudet ratapalat ovat kyllä kivoja, mutta lähtökohtaisesti odotin eniten, mitä uudet vaiheet ja, ennen kaikkea, mitä seuraukset tuovat tullessaan.
Nopeudella, irtiotoilla ja loppuspurteilla on nyt vaikutuksia sekä saman pelin sisällä että seuraaviin etappeihin. Porukan kärjessä olevat pyöräilijät saavat uupumiskortteja entiseen malliin, mutta liika uupuminen kostautuu helposti, sillä pelien välissä kehnoista kakkoskorteista poistuu nyt vain puolet eikä kaikki niinkuin aiemmin.
 |
| Maaliviiva ylitettävänä ja valinta tehtävänä: kannattaako pyrkiä viitoskortilla minimiaikaan 0:00 vai tyytyä vähempään, jotta pääsisi eroon punaisesta kakkosesta? |
Erilaiset tunnustukset antavat yksittäisen pelin lopussa pyöräilijälle lisäpisteitä sen mukaan, miten (nopeasti) tämä on selvinnyt radan eri maastotyypistä ja kerännyt radan varrella olevia pistelaattoja. Eniten lisäpisteitä kerännyt rouleur tai sprinteur saa keltaisen, vihreän tai pilkullisen jerseyn ja on tästedes merkitty pyöräilijä. Ja näin, kuin huomaamatta, kilpailua käydäänkin pikku hiljaa useammalla rintamalla samaan aikaan.
Grand Tourin myötä myös tiimeistä saadaan entistä yksilöllisempiä. Pelaajat vaihtavat osan peruskorteistaan voimakkaampiin ja pitävät samat spesialistit mukana menossa koko kampanjan ajan. Korttien toiminnot ovat itsessään aika helppoja, ja alussa tehtävä valinta onkin kutkuttava, sillä kaikkia voimia tekee mieli ainakin kokeilla. Miltäpä kuulostavat vaikkapa kiilaaja, ylämäkiin erikoistunut voimanpesä tai muita nopeammin toipuva kilpailija?
On yllättävää, että Grand Tourin virallisissa säännöissä ei ole huomioitu soolopelejä lainkaan. Grand Tour kyllä taipuu tähänkin, ja melko helpostikin, joskin vahvasti Pelotonin avustuksella. Koska aiempi lisäosa rikastaa pelikokemusta eri pelaajamäärillä (yhden–kolmen kaistan levyisine reittilaattoineen, mukulakivineen ja pääjoukko- ja voimatiimeineen) niin paljon, ei Grand Tourin pariin kannata oikeastaan oikaista kulkematta ensin Pelotonin kautta.
Onko Grand Tour saapunut liian myöhään? Mielestäni ei, sillä Grand Tourilla on edelleen tarjottavana aivan omat, erikoislaatuiset ansionsa. Vaikeustasoa on nostettu jälleen vain minimaalisesti aiempaan nähden, mutta tämän vaikutus lopputulokseen on nyt suorastaan huima. Jo edellä mainittujen lisäksi mukana on muun muassa aika-ajoja, liikenneympyröitä, reittien valintoja, tiukkaa tilastointia... Jopa lepopäivillä on merkitystä!
On tosin turhaa kuvitella, että jäisin kovin pitkään laakereille lepäämään. Kerrassaan suurenmoista, Flamme Rouge: Grand Tour!
Kommentit
Lähetä kommentti