The Fox in the Forest vs The Mind

Edellisessä kaksintaistelussa ( Jaipur vs Patchwork ) oli erittäin löyhä teema, ja samankaltainen meno jatkuu jälleen, kun kaksi tuoreehkoa korttipeliä kohtaavat. Tällä kertaa vastakkain asettuvat yhteistyöhön nojaava The Mind ja kaksinpelattava tikkipeli The Fox in the Forest. Kumpi mahtaakaan voittaa?

The Mind asettaa pelaajat hankalan tehtävän ääreen, sillä heidän on päästävä eroon numerokorteistaan juuri oikeassa järjestyksessä ja edettävä tasolta toiselle kommunikoimatta lainkaan. Jokaisella kierroksella on mukana tasoa vastaava määrä kortteja per pelaaja, vaihdellen siis yhden ja kahdentoista välillä. Kunhan kaikki pelaajat ovat koonneet itsensä ja irrottaneet käden pöydältä, tiukka koitos voi alkaa. The Mindin perusjuoni on erittäin hoopo, vaan onpahan se myönnettävä: ei hemmetti, miten koukuttava! Välillä saa hämmästyä siitä, kun kortit yhtäkkiä järjestyvät ja kädet tuovat pöydälle peräkkäisiä numeroita satumaisen siksakin tavoin. Useimmiten pelin kulku ei ole kuitenkaan näin sulavaa. The Mindin idean voikin hyvin tiivistää pariin seuraavaan kuvaan.

Eikö tuo toinen kerta kaikkiaan tajua pelata pieniä korttejaan pois? Minulla kun on kädessäni...

...98, 99 ja 100!

The Mindin kierrokset ovat hyvin intensiivisiä. Jos katseesi erehtyy hetkeksikään muualle tai ajatuksesi muuten vain harhautuvat, olet kortteinesi helposti myöhässä. Pelaajat menettävät näin vähäisiä elämiä ja häviävät pelin, lähinnä sinun takiasi, koska päätitkin silmäillä Neymaria. Keskity!

Armottoman tuijotuksen lisäksi pelaajat voivat yhteisymmärryksessä, käden nostettuaan, käyttää heittotähtiä ja poistaa käsistään pienimmät numerot näyttäen nämä muille. Heittotähdet tulevat pelin aikana tarpeeseen. Koska Wolfgang Warsch ei ole jakanut näitäkään riittävästi, niin näen tässä mielestäni jonkinnäköisen kiertotien mahdollisuuden, sillä myös viittaamisen itsessään voi käsittää keinoksi viestiä muille korttiensa kokoluokasta. Tosin nythän huutelenkin tässä sivusta: missään nimessä tämän tiedon välittäminen muille ei ole helppoa, kun tukalin tilanne on päällä.

Näin musiikin parissa toimivana ja rytmitajuisena tyyppinä pelkäsin aluksi, etten osaisi The Mindia pelatessa kytkeä sisäistä kelloani pois päältä, sekuntien laskeminen kun erikseen kielletään pelin säännöissä. Tämä pelko osoittautui turhaksi, sillä rytmiikka poistui samantien kuvioista, kun pelin tiivis tunnelma vei mennessään. Heti alusta alkaen ilmaa olisi voinut suorastaan leikata veitsellä, mikä johtui nyt siis muustakin kuin tuskaisista hellekeleistä. Jos siis kokee iloa lähinnä siitä, kuinka asiat ovat sanoinkuvaamattoman hyvin synkassa keskenään, kehottaisin miettimään The Mindin pelaamista kuitenkin vielä kerran ja vaikkapa sen sijaan katsomaan Edgar Wrightin tajuttoman hyvin rullaavan toimintaelokuvamusikaalin Baby Driver, uudestaan ja uudestaan. (Nämä kuusi minuuttia antavat hyvän kuvan siitä, mistä oikein on kyse.)

Kettu Keinonen asetti ansan ja vaihtoikin valtin väriä viime hetkillä! Koetan hävitä tämän tikin joutsenellani ja aloittaa viimeisen tikin, mutta tämä erä vaikuttaa hävityltä: olen todennäköisesti voittanut liikaa tikkejä ja jäänyt kokonaan nollille!

Nyt puhe epäsuorista vilppikeinoista tarkoituksenmukaiseen kettuiluun. Joshua Buergelin The Fox in the Forest on harvinainen tapaus: tikkipeli kahdelle pelaajalle - ja vieläpä hyvä sellainen! Kortit sisältävät numeroita (1-11) kolmessa eri maassa. Kuten yleensä tikkipelissä on tapana, väriä on pakko seurata mahdollisuuksien mukaan. Tällä kertaa tavallisten numeroiden joukossa on monenlaisia erikoisvoimia, kuten valtin vaihtoa, kortin vaihtamista nostopakan päällimmäisen kortin kanssa ja aloitusvuoron riistämistä tikin häviämällä. Mukana on myös lähes aina valtiksi tekeytyvä muttei suinkaan voittamaton ysi ja 11, joka pakottaa toisen pelaamaan kyseisestä maasta joko 1:n tai korkeimman kortin. Myös seiskoilla kerätyt yksittäiset lisäpisteet tulevat tärkeiksi.

The Fox in the Forestin varsinaisena valttina ei kuitenkaan ole pelkät mainiot erikoisvoimat, vaan niiden yhteensopivuus pelin oivaltavan pisteytyksen kanssa. Pelin aikana pelataan 13 tikkiä, joiden aikana pelaajat joutuvat loikkelehtimaan tavoitteesta toiseen. Miksi? Tässä syy: saadakseen maksimipisteet pelaajien täytyy voittaa tietty määrä tikkejä (joko 0-3 tai 7-9), eikä sitten yhtään enempää. Kymmenen tikkiä voittamalla sitä onkin yhtäkkiä ahne, joka jää, kuten monessa sadussakin, tyhjin käsin. Nöyrällä on vain hieman helpompaa, rajan ylittämisestä kun on joka tapauksessa pikkupisteitä luvassa. Näillä ei kuitenkaan voita itse peliä. Niinpä nöyräkin joutuu kamppailemaan enintään kolmen voitetun tikkinsä eteen.

Osa korteista on nostopakassa, joten aivan varmuudella ei voi tietää, mitä vastustajalla on kädessään. Jos toisella on kuitenkin vahva epäily toisen käden vahvuudesta, vitosella voi ottaa pakasta päällimmäisen kortin ja hyvällä onnella saada käyttöön muutakin kuin vastustajan lypsäämää väriä. Toisaalta vitonen on turhan hyvä keskitason kortti, mitä tulee tikkien voittamiseen ja välttämiseen. Vastaavia esimerkkejä riittää, ja The Fox in the Forestissa riittääkin näin pähkäiltävää: milloin kortin varsinainen numero onkin sen erikoiskykyä tärkeämpi?

KA-POW!

Tässä taloudessa The Fox in the Forest vei voiton The Mindilta. Älkää käsittäkö väärin: jälkimmäistä on kyllä tahkottu paljon, ja peli onkin päästy jo läpi pariin kertaan. Varsinaisen pelin jälkeinen blind mode, jossa kortit pidetäänkin koko kierroksen ajan väärinpäin ja tarkastetaan pöydältä vasta kerralla, vaikuttaa suoranaiselta hulluudelta, mutta jotenkin sekin vain toimii: pelimme päättyi tasoon +2, ja vain, koska numerot 93 ja 94 olivat väärässä järjestyksessä. Ja koska ennätyksiä on koetettava rikkoa, ja uusi eräkin on nopea aloittaa, The Mind osoittautuu varsin pian mainioksi aktiviteetiksi kahdesta neljään pakkomielteiselle pelaajalle.

Kaksinpeli The Fox in the Forestin yleisö on kuitenkin laajempi. Pelin erikoisvoimat ja äkilliset suunnanmuutokset ovat sopivan helpot sisäistää myös kasuaalissa käytössä, ja vuonna 2017 ilmestyneessä tikkipelissä on jo nyt ikivihreän tuntua. Olemme suosineet lyhyitä 16 pisteen pelejä ja kokeneet näidenkin tarjoavan paljon käänteitä. The Mind on sen sijaan samassa peliporukassa melko nopeasti nähty. The Fox in the Forestin voi siis julistaa voittajak...

Surprise twist! Here comes the Potato Man!

Mitä? Nurkan takaa ilmestyy uusi haastaja! Ei pidä siis aliarvioida vanhempia suosikkeja: Günter Burkhardtin ja Wolfgang Lehmannin luoman Potato Manin kaksinpelimuunnelma on edelleen rautaa. Potato Manissa molemmilla on pelissä omat nostopakkansa ja käsikorttinsa, joista on pakko pelata tikkiin neljää eri väriä vuorotellen. Mahdollisuus jallittaa toista pelaajaa on suuri, sillä pelaajan voi yrittää pakottaa pelaamaan tiettyä väriä. Mukana on The Foxiin verrattuna vain yksi yksinkertaisempi, tilannekohtainen supervoima, jossa pelin pienimpiin numeroihin kuuluva Potato Man voittaa tikin, kun punaisen värin suurimpia numeroita on pelattu samaan tikkiin. Koska Kettu on vielä uusi tapaus, tällä hetkellä edellä mainittu jippo yhdistettynä värin epäseuraamisen pakkoon ja vaihteleviin pistepotteihin johtaakin ratkaisemattomaan tasapeliin The Fox in the Forestin ja Potato Manin välillä.

Miten tässä näin kävi? The Mind hävisi paitsi toiselle pelille, myös osittain elokuvalle, ja The Fox in the Forest joutui yhtäkkiä vanhan konkarin yllättämäksi. Toisaalta, en väittänytkään tätä ottelua käytävän reiluilla säännöillä.