Hadara – se vaivattomampi ja valloittavampi vaihtoehto

Crown of Emaran myötä hyvässä nosteessa oleva suunnittelija Benjamin Schwer tarttuu uusimmassa pelissään kulttuurien yhteensulautumiin ja sivilisaatioihin. Näitä teemoja käsitellään Hadarassa lopulta varsin kevyellä otteella. Toisaalta lopputuloksessa voi nähdä, kuinka aiemmat, muualta hankitut opit on otettu onnistuneesti käyttöön, valjastettu palvelemaan kokonaan uudenlaista kokonaisuutta. Vaan mistä Hadarassa on oikein kyse?

Ensimmäinen aikakausi on alkamassa. 

Pelaajat aloittavat kolme aikakautta kestävän Hadaran ja samalla kansakuntiensa kehittämisen keskuslaudalta käsin. Aloittava pelaaja kääntää laudalla olevaa ratasta, jonka jälkeen kukin pelaaja ottaa samanaikaisesti pelaajaikoninsa mukaisesta kohdasta nostopakan kaksi päällimmäistä korttia.

Seuraavaksi pelaajan on päätettävä, kumpi korteista päätyy vastaavaan poistopinoon. Toinen kortti joko ostetaan kolikoilla ja lisätään pelaajalaudalle tai poistetaan kokonaan pelistä, jolloin kortista saa 2–4 kolikkoa. Kun kaikki ovat tämän tehneet, ratasta käännetään myötäpäivään ja kohdat toistetaan, kunnes nostopakat ovat tyhjentyneet.

Korttien vasemmalla laidalla on kolikkoina maksettava hinta, oikealla mahdolliset voittopisteet. Violetin kortin erikoisvoimalla saa ruokkia ylimääräistä kansaa, kahdella kolikolla per kortti.

Kortit auttavat säätämään tuotantoa neljällä eri radalla. Keltaisella radalla kerrytetään tuloja. Punainen vahvistaa sotavoimia, joilla haalitaan siirtokuntia ja niiden rikkauksia. Sinisellä radalla kuvataan kulttuurisia arvoja, jotka ilmenevät käytännössä pelin aikana valettuina patsaina. Vihreää rataa koetetaan ylläpitää niin, että ruokaa riittää koko kansalle eli vähintään pelaajalaudalle kertyneiden korttien verran.

Kukin aikakausi jakautuu ensimmäiseen ja toiseen vaiheeseen. Nämä etenevät lähes samankaltaisesti, eli korttien nostamisen jälkeen pelaamisessa noudatetaan pelaajalaudan ratojen mukaista järjestystä. Erona on, että aikakauden toisessa vaiheessa pelaajat tekevät vuorotellen valintoja pinoihin poistettujen korttien välillä. Ratas ei tällöin määrää yhtään mitään, mutta vain pinojen päällimmäiset kortit ovat katsottavissa ja ostettavissa (tai hylättävissä kolikoita vastaan kuten ensimmäisessä vaiheessa).

Punaisella ja sinisellä radalla etenemällä voi napata siirtokuntia ja pystyttää patsaita. Siirtokunnan ottaessaan pelaaja joko ottaa palkinnoksi kolikot tai maksaa pienen summan ja kääntää laatan ympäri, jolloin voi saada vielä parempaa – tai sitten ei. Patsaaseen tarvitaan jonkin värinen token, joka joko lisää heti tuotantoa tai tuo lisäpisteitä pelin lopussa. 

Toisen vaiheen loppupuolella katsotaan, onko kansaa ravittu riittävästi. Jos kortteja onkin vihreän radan lukemaa enemmän, pelaajan täytyy poistaa korttejaan ja laskea tuotantoaan vastaavasti. Aikakauden lopussa pelaajilla on vielä mahdollisuus ostaa hopea- ja kultamitaleja, joista ensimmäiset palkitsevat erikoistumisesta yksittäisiin ratoihin ja jälkimmäiset värisuorien keräämisestä. Jottei päätöksenteko näiden välillä tai mitalien hankkiminen ylipäänsä olisi liian helppoa, niiden hinnat nousevat radikaalisti aikakaudelta toiselle edetessä.

Korttien draftaaminen on toteutettu Hadarassa rattaan myötä näppärästi. Muihin pelaajiin vaikuttaminen ei jää vain pyörän liikkeeseen, sillä pelaaja voi toki myös itse kortteja valitsemalla rajoittaa merkittävästikin toisen toimintaa. Tämä liittyy etenkin kunkin aikakauden toiseen vaiheeseen, jolloin tietyn väriset kortit voivat hyvinkin olla poissa keskuslaudalta jo ennen omaa toista vuoroa. Näin pelaamalla kansat ja tuotantolinjat muodostuvat väkisinkin erilaisiksi. Viimeksi mainittuun vaikuttaa myös laina Splendorista, jonka tapaan uusien korttien hinta halpenee sitä mukaa, mitä enemmän kerää samanvärisiä kortteja.

Toisessa vaiheessa on mukana myös muistielementti. Koska vain poistopinojen päällimmäiset kortit ovat vapaina, ei näiden alta parane paljastaa ja päästää vastustajalle paremmin sopivia kortteja esiin liian helpolla, etenkään kaksinpeleissä. Vaikka norsun muistista onkin pelissä hyötyä, se ei sentään ole kaikki kaikessa. Tämä on kuitenkin asia, johon kannattanee kiinnittää jonkin verran huomiota myös isommilla pelaajamäärillä, jolloin korttejakin on enemmän.

Pelialue on täyttynyt näin kolmannen aikakauden loppupuolella. Rahakortteja on mukava rivi, ja kultamitaleista on luvassa kosolti voittopisteitä. Vielä on päättämättä, minkä värisen pahviläpyskän uhraisi hopeamitalin tuomia pisteitä varten. Yksi vihreä on jo patsaissa. 

Pinnalla olevista yhtäläisyyksistä huolimatta Hadara ei suinkaan ole 7 Wonders – vaan tietyssä mielessä jopa parempi. Hadara onnistuu nimittäin kertalaakista olemaan vaivattomasti etenevä ja opetettava, siinä missä samalla lailla teemoitettu 7 Wonders jättää tämän suhteen vielä vuosikymmenen jälkeenkin hieman toivomisen varaa. Hadaran skaalautuvuus kahdesta viiteen pelaajalle ilman kommervenkkejä on niin ikään valtava plussa.

Ainoa pidemmällä aikavälillä mietityttävä asia on korttien samankaltaisuus (violetteja lukuun ottamatta). Toisaalta mikään kortti ei myöskään jää lojumaan laatikkoon vain sen takia, ettei sopivaa pelaajamäärää ole tarjolla. Hadaraan on ilmestynyt myös kaksi minilisäosaa (Nobles & Inventions ja Marketplaces & Monuments), jotka varioivat onnistunutta kaavaa pienin muutoksin.